You get what anyone gets; you get a lifetime

Death, albumissa Brief Lives

Viime vuoden viimeinen mutta ei suinkaan vähäisin loppuun saatettu lukukokemus oli The Sandman -sarjakuvat. Kirjoitin niistä jo aiemmin, kun olin aloittanut kymmenen albumin sarjan lukemisen. Viimeiset kolme albumia luin vasta joululomalla, mutta jos olisin tiennyt miten hienoja ne olivat, olisin tarttunut niihin jo aiemmin enkä unohtanut niitä hyllyn päälle, kuten syksyllä kävi. Sandmanin tarinan huipennus oli kolmessa viimeisessä albumissa, ja olenpa kiitollinen mm. albumit minulle lainanneelle ystävälle, joka ei spoilannut viimeisiä ratkaisuja.

Sandman eli Dream on siis tällä hetkellä esim. Stardustista tunnetun Neil Gaimanin luoma sarjakuvahahmo, Uni ja unen valtakunnan valtias. Dream on pitkä, kalpea ja hiukset sekaisin - nämä piirteet pysyvät vaikka sarjakuvan piirtäjät vaihtuvat. Neil Gaiman on nimenomaan sarjakuvien käsikirjoittaja, ei piirtäjä. En tunne sarjakuvien maailmaa juuri ollenkaan, joten en osaa sanoa miksi Sandman on niin nerokas omassa lajissaan. Sillä on valtava suosio, Dream on aivan kulttikamaa ja Neil Gaiman ihailtu, uutta luova nero tietyissä piireissä. Ehkä se johtuu idean omalaatuisuudesta tai tarinoiden monikerroksellisuudesta, tai ehkä syynä on kirjalliset viittaukset, joita älykkölukijat voivat bongata Gaimanin teksteistä. En tiedä, mutta minun sydämeni Dream vei mukanaan.

Aluksi pidin eniten juuri päähenkilöstä itsestään, mutta vähitellen kiinnyin koko Endlessien perheeseen. Dream ja sisaruksensa muodostavat siis perheen, joka on jumalia vanhempi ja ikuinen.
(Kuva löytyy monesta paikasta, esim. täältä.)

Vasemmalta Death (joka on saanut myös oman albuminsa), Destiny, Dream, Destruction, Desire ja edessä Despair ja Delirium. Muistaakseni ikäjärjestyksessä vanhin on Destiny, sitten Death, Dream ja Destruction, Despari ja Desire ovat kaksoset ja Delirium on nuorin, ikuinen lapsi.

- Del?  That's not for eating.  I think it's a table decoration.

- It's nice.  It tastes a bit like forever... I like the way colors taste.  Except I don't like crimsons... or turquoises... especially when they put their heads in their shells and won't play, and when you break their shells to let them out, they DIE...

- That's turtles, dear.  Or tortoises.

- I think it's Turquoises

 

Delirium, Death ja Despair albumissa The Wake

Lopulta kaikkein kiinnostavin hahmo oli Delirium, perheen kuopus. Eri piirtäjien käsissä Deliriuminkin piirteet vähän vaihtelevat, mutta rikkinäiset vaatteet, sotkuiset ja, öh, hyvin geometrisesti leikatut hiukset sekä eripariset silmät pysyvät. Deliriumin ympärillä leijuu koko ajan hänestä lähtöisin olevia kukkia, perhosia, sammakoita tms. Hän pysyy juuri ja juuri kasassa, eikä tunnu kykenevän suoraviivaiseen ajatteluun lainkaan (delirium = suom. houre, hourailu). Eräässä sarjakuvassa Delirium on veljensä Destinyn puutarhassa, jossa on patsaat kaikista Endlessin perheen jäsenistä. Siellä on myös patsas Deliriumista kauan aikaa sitten, jolloin hän oli vielä Delight. Missään vaiheessa Neil Gaiman ei selitä, mitä on tapahtunut, että Delight on muuttunut Deliriumiksi. Haluaisin tietää.

             

Delirium on jopa aavistuksen säälittävä, mutta hänen tilansa kohenee, kun hän saa veljeltään Destructionilta (olihan se hän? en muista enää tarkkaan) lahjaksi älykkään ja ironisen koiran nimeltä Barnabas. Koira vahtii ja valvoo Deliriumia ja pitää hänestä huolta.