Eilen illasta tähän iltapäivään olen viettänyt lähes täydellisesti Stars Hollow'ssa. Kävin vain nukkumassa tässä maailmassa, niin ja pyörähdin lähikaupassa jossain välissä, mutta muuten olen vain katsonut maratonina lempisarjani viimeistä tuotantokautta. Gilmoren tyttöjen (jotka löytyvät myös Wikistä) seiskakausi ilmestyi tällä viikolla dvd:nä ja pääsin viimeinkin näkemään, miten sarja päättyy. Televisiottomana olen missannut lähes kaikki jaksot tänä talvena. Pää on vähän sekaisin, eikä ehkä ihan niin vähänkään, tulihan tuota katsottua aika monta jaksoa ilman taukoja, huh.

Sarja on tunnettu nopeasta puherytmistä, välillä ärsyttävänkin nokkelasta sanailustaan sekä musiikin, elokuvien, kirjallisuuden ja politiikan maailmaan koko ajan viittauksia heittävästä käsikirjoituksestaan. Sarja on menettänyt parasta sykettään ja innovatiivisuuttaan vuosien varrella, mutta viihdyttää kyllä vielä viimeiselläkin kaudella. Päähenkilöt ovat kasvaneet ja muuttuneet, varsinkin tietenkin teinitytöstä aikuiseksi kasvanut tytär Rory, mutta ehkä myös yksinhuoltajaäiti Lorelai. Ainakin paljon on tapahtunut seitsemän vuoden aikana.

Viimeinen jakso oli tehty taidolla, ja sarja päättyi mielestäni hyvin. Rory lähti maailmalle niin kuin 22-vuotiaan kuuluukin, Lorelai asettui taas paikalleen Stars Hollow'iin ja asiat ikään kuin loksahtivat paikalleen, kuten ystäväni sanoi. Kaikki oli lopussa niin kuin kuuluukin olla, ilman turhaa vetistelyä, iloisesti ja täydellisesti. Koska kyseessä on fiktio, minun ei tarvitse ajatella tämän täydellisyyden muuttumista - arki kun harvoin on yhtä hyvän tuntuista. Koska Stars Hollow'ta ei oikeasti ole olemassa, on mahdollista laskea esirippu tähän, muistaa Luken kahvila ja Lorelai ja Rory juuri sellaisena kuin viimeisessä kuvassa (joka oli valittu tyylikkäästi pilottijaksoon viitaten).

Aloin katsoa sarjaa ensimmäisenä opiskeluvuotenani Turussa, muistan hyvin vielä mikä oli ensimmäinen jakso jonka näin: se oli se, jossa Roryn autoon törmäsi peura. En ole samaistunut Roryyn ollenkaan niin paljoa kuin hänen äitiinsä, säkenöivään Lorelaihin, jonkalainen aikuinen olen aina halunnut olla. Milloinkahan lakkaan ottamasta roolimalleja fiktiosta? Toivottavasti en koskaan, sillä se on kivaa. :) Sitä paitsi Lorelailla on hyvä tyyli. Roryn ongelmat valmistumisen pelon kanssa olivat myös hyvin tuttuja, pakko myöntää.

Marjatta Möttölä kirjoitti osuvasti Gilmoren tytöistä ja sarjan voimasta viime lauantaina HS:n Kanavalla-palstan kolumnissaan:

"--olen nauttinut valtavasti sarjasta, jossa lämpimät ihmissuhteet, keskinäinen avoimuus, rehellisyys ja toisten kunnioittaminen ovat olleet läpitunkevia arvoja - kaikki huumorin siivittäminä."

Gilmoren tytöissä valehtelusta jää aina kiinni, vain rehellisyys auttaa ongelmien yli ja toisia ihmisiä pitää aina kunnioittaa. Olisi ihanaa elää maailmassa, jossa rehellisyys on noin suuri hyve.

Ennen viimeistä jaksoa kauhistutti: mitä teen kun Gilmoret päättyy? Mitä katson kaivatessani pakoon karusta maailmasta tai kun tarvitsen muistutuksen roolimallistani? Olinpa höpsö, ystäväni muistutti. Koko sarja on hyllyssäni dvd:llä. Kiitos nykytekniikan, minulla on pakopaikka Stars Hollow'ssa aina, aina.