Viime kesän työmatkoja varten minun oli pakko lainata auto. Näin nuukuusviikolla tilanne kauhistuttaa: päivittäinen ajaminen vanhalla autolla oli huikeaa tuhlaavaisuutta ja kasvatti niin ekologista reppuani kuin jalanjälkeänikin melkoisesti. Silti se oli ainoa vaihtoehto silloin.
Ja kehtaan kyllä tunnustaa, että pidin kesäautostani, jonka sain lainaksi kaverini isältä. Annoin autolle nimeksi Aki. Se oli minua vanhempi, mutta tulimme kohtalaisen hyvin juttuun. Aivan kesän lopulla Akiin ilmaantui ensimmäinen vika: sen pakoputki lähestulkoon irtosi.
Seikkailusta olen kertonut jo silloin, mutta tässä kuvassa on Akin pakoputki minut pelastaneiden teiden ritareiden rautalankarusetilla kiinnittämänä.
Akin rautalankarusetti kuvaa sekä vanhan auton kulumavikoja että omaa moraalista rappiotani, kun huikentelin omalla autolla koko kesän. Vanhuudestaan huolimatta Aki oli hieno ja toimiva auto, ja ilman sitä en olisi kerännyt viime kesänä kaikkia niitä hienoja kokemuksia, joita sen avulla työpaikastani sain. Kaunis asia siis!
