Olen järkkymätön Ylpeys ja ennakkoluulo -fani, mutta muilta osin Jane Austenin tuotanto on jäänyt vähemmälle tutustumiselle. Nyt luin Northanger Abbeyn (julkaistu postuumisti v. 1818), josta on viime vuonna tehty uusi minisarjakin. Se jäi minulta näkemättä televisiottomuuteni vuoksi, mutta ehkäpä ostan sen joskus dvd:nä. Kirja ei ainakaan ollut ihan huonoimmasta päästä romanttisia komedioita.

Ja kyllä - Northanger Abbeylla tai Jane Austenilla ei ole mitään tekemistä kreikkalaisen kirjallisuuden kanssa... Teemakuukauteni on aivan pilalla, mutta janosin Austenin kaltaista hömppää! Luin kirjan kuitenkin englanniksi, joten ehkä tämän voi laskea matkavalmisteluiksi, kun herättelin uinuvaa kielitaitoa? Nyt olen kerrannut kaikki 1700-luvun englantilaiset kohteliaisuusfraasit. It's so very agreeable.

Northanger Abbey kertoo nuoresta neidosta nimeltä Catherine Morland, joka lukee liikaa hömppäkirjallisuutta. Catherine ei ole mikään erityinen kyvyiltään tai taidoiltaan tai ulkonäöltään, mutta aviomies pitäisi kuitenkin saada. Tyttö pääsee ystäväpariskunnan kanssa lomalle Bathiin, missä hän tutustuu uusiin ihmisiin ja pääsee kokeilemaan siipiään seurapiireissä. Catherine kutsutaan vierailulle ystäviensä Eleanor ja Henry Tilneyn kotiin Northanger Abbey'iin, missä vilkas, kauhuromaanien innoittama mielikuvitus aiheuttaa noloja tilanteita.

Kirja oli hauska, ja siinä oli mukana austenilaista ironiaa ja oman säädyn ja sukupuolen pilkkaa - joskin osansa saivat myös nuoret aatelisherrat. Kuitenkin minulle jäi mieleen myös opettavainen sävy: romaaneja saa lukea, mutta liika haihattelu on tytölle pahaksi. Terve perienglantilainen järki tulee olla mukana kaikissa tilanteissa. Catherine oli ihanan tavis eikä niin täydellisen ihastuttava ja aina oikeassa kuin esimerkiksi sankarittareni Elizabeth Bennet. Catherine on nuori ja naiivi ja siksi häneen kiintyy helposti. Hänen kokemuksensa ja aikuiseksi kasvamisensa tapahtuu ystävyyssuhteiden kautta, kun Catherine tutustuu erilaisiin ihmisiin ja näkee myös huonoja puolia pinnalta katsoen ihastuttavissa ihmisissä.

En ole lukenut paljoakaan kirjoja alkuperäiskielillä, joten se vähän takkusi aluksi. Lopulta siihen tottui, ja se etten ymmärtänyt kaikkea, lakkasi haittamaasta. Osan huumorista ymmärsin, mutta paljon meni varmasti ohi, joten haluaisin kyllä lukea tämän suomeksikin. Northanger Abbey on käännetty nimellä Neito vanhassa linnassa.