Emma (alkuteos 1816, suom. 1950) ei ole suosikkejani Jane Austenin romaaneista. Syitä voi olla monia, mutta ehkä se johtuu eniten siitä, etten pidä kirjan henkilöistä. Emma Woodhouse on hemmoteltu, itsekeskeinen ja ärsyttävä, ja sivuhenkilöistä on vaikea löytää älykästä ihmistä - paitsi täydellinen herra Knightley, tietysti. Eikä Emmakaan tyhmä ole. Vaikea sanoa, miksi en pidä Emmastakaan; pelkään sen johtuvan siitä, että tunnistan itsessäni joitain hänen piirteitä, ja juuri niitä ikäviä osioita, en hänen hyviä puoliaan. Paha. Myös vierastan aina kirjoissa sitä, että sankari on reilusti sankaritarta vanhempi, niin kuin Knightley nyt esimerkiksi on tuntenut Emman vauvasta asti. Iu.

Emmassa erottuvat englantilaiset luokkaerot ehkä vielä kärkevämmin kuin muissa Austenin romaaneissa. Kirjailijatar on luonnollisesti kuvannut omaa aikaansa, jolloin luokkaerot ovat olleet kyseenalaistamattomat ja itsestään selvät. Jane Austen kauhistuisi luultavasti, jos hänen kirjojaan kuvaisi luokkaromaaneina, mutta jollain tapaa ne ovat sitä. Ihmisen syntyperä ja sosiaalinen luokka merkitsevät hänen asemaansa, mahdollisuuksiaan ja seurapiirejään, usein jopa älykkyyden astetta.

Kahdesta filmatisoinnista olen katsonut vähän aikaa sitten Kate Beckinsalen Emman, mutta vähän aikaa sitten lainaksi saatu Gwyneth Paltrown Emma on vielä katsomatta. Varmaankin sen takia mielikuvissani Emma Woodhouse oli brunetti. Hauskaa päästä vertailemaan kahta elokuvaa ja romaania, kunhan nyt vain ehtisin jossain välissä katsoa sen elokuvan... Tai jonkin muun niistä, joita lainasin. Austen-kesäni meinaa väljähtyä, kun en vain ehdi iltaisin katsoa leffoja! Monena iltana olen myös jättänyt koneen työhuoneelle, sillä ajatus ruudun tuijottamisesta päivän jälkeen on ollut ahdistava.

Pitäisikö Emman juonesta kertoa jotain? Emma Woodhouse on yläluokkainen nuori neito, jolla on innokas harrastus puuttua toisten elämään ja varsinkin avioliittosuunnitelmiin. Samalla hän sanoo itse pysyvänsä naimattomana. Tällä kertaa Emman sekaantuminen aiheuttaa kuitenkin monta väärinkäsitystä ja harmia. Pikkuinen seurapiiri, jota romaani kuvaa, on herttaisen eläväinen ja inhimillinen.

             

Kuvat täältä ja täältä.