Aamupäivä on ollut ihan kamala. Heinäkuun alussa luulin vielä selättäneeni SPSS:n, mutta toisin kävi. Se ohjelmanhyväkäs on kehittänyt jotain uusia systeemejä arkistomatkani aikana, enkä onnistu saamaan siitä ulos mitään sellaista mitä haluaisin. En ymmärrä sen kieltä! Eikä oppaasta ole paljoakaan apua, kun en ymmärrä sitäkään... Masentavaa.

Piristääkseni itseäni selailin kansalaisopiston ensi talven ohjelmaa. Olin ajatellut, että jokin kurssi siellä iltaisin voisi tehdä minulle hyvää. Olisi ainakin työn ulkopuolella tekemistä. Oikein innostuin erilaisista kielikursseista, käden taitoja en ole vielä kovin syvällisesti ehtinyt selatakaan. Jokin sellainenkin olisi hauska, vaiks jotain täysin turhaa helmiaskartelua tai jotain, ihan mitä vaan missä ei tarvitse käyttää päätä vaan saa tehdä käsillään jotain konkreettista. Vähän kalliitahan nuo kurssit ovat, mutta jos sellaisen avulla saan lisää väriä elämääni, niin antaa olla.

Olen huono kieltenopiskelija, joten pelkään ettei ahkeruusinto riitä paria ekaa oppituntia pidemmälle. Siksi kallis hintakin on vain hyödyksi: kun kurssista kerran on maksanut melko paljon, niin eiköhän tee mieli istuakin. Mutta ehdottomasti vain yksi kieli, sillä en ole niissä niin hyvä, että uskaltaisin ottaa kahta yhtäaikaa. Siksi valinnanvaikeus on aikamoinen!

Kaikkein järkevintä olisi mennä kertaamaan saksaa. Olen puhunut tutuille siitä, kuinka hyödyllistä se olisi. Mutku... Nyt olisi tarjolla myös mielenkiintoisempia kieliä. Kreikan alkeiskurssi kolahtaisi siihen osaa minussa, joka haaveilee siellä asumisesta. Viron alkeiskurssi on monien vuosien haave, yksi niitä "sitten joskus" -toteutettavia suunnitelmia. Ja viittomakieli samaten, tosin tämä on pyörinyt mielessä vain pari vuotta, viro paljon sitä kauemmin.

Jos olen järkevä, menen lukemaan saksaa. Tosin saksaa ja viittomakieltä voin opiskella kielikeskuksessakin, joten ehkä se tämän talven juttu kuitenkin on kreikka tai viro. Mutta kumpi? Ideoita?

Teen plus-miinus-listan kursseista kunhan ehdin, nyt kuitenkin pitäisi palata rakkaan SPSS:n pariin. Tai ehkä suljen sen ohjelman ja alan lähestyä työongelmiani toista kautta. Selvitys on kuitenkin tehtävä, tämä valitus ei auta yhtään. Kunpa osaisin! Kunpa onnistuisin!