Lauantaiaamu ja olen lähdössä tenttiin. Minusta tämä tapa pitää tentit viikonloppuisin on vanhentunut ja ikävä. Turussa tästä jo päästiin, ainakin historian laitoksella, mutta täällä Jyväskylässä humanistisen tiedekunnan tenttipäivät ovat edelleen lauantaisin. Ketä se oikein palvelee? Työssäkäyviä opiskelijoitako? Ilmeisesti.

Ihan samanlainen olo kuin aina ennen tenttiä: en osaa mitään. Yritän hokea mielessäni Dan Ben-Amosin neljää perinnelajikäsitteen merkitystä, mutta vaikka osaisin luetella ne, en muista niiden sisältöjä. Puhumattakaan mistäään muusta viikon aikana lukemastani. Yksi tenttihän tämä vain on, tenttipäiviä tulee aina uusia, ei pitäisi stressata ihan näin paljoa. Tiedän sen, mutta edellinen tenttini meni niin surkeasti, että nyt olisi kova halu näyttää koko maailmalle (ja ehkä eniten itselleni), että osaan sittenkin jotain. Juuri nyt ei vain tunnu kovin vahvalta.

Mutta muutaman tunnin kuluttua se on jo ohitse. Ainakin tältä erää. Onneksi.

Tentin jälkeen menen kaupungille. Käyn Käsityön museossa katsastamassa käsityöläisten joulutorin. Etsiskelen uuteen paitaani sopivaa kaulakorua ja hoidan vähän joululahja-asioita. Ruokakauppaan lopuksi ja sitten kotiin. Illalla on Hannelen pikkujoulut, olen luvannut leipoa sinne jotain suolaista hyvää.