Sain äsken sähköpostilla pitkän litanian palautetta professoriltani niistä kahdesta graduni luvusta, jotka lähetin hänelle tammikuun alussa. Sanottakoon hänestä muuten mitä vaan, niin palautetta hän ainakin antaa hyvin ja perusteellisesti. Hän antaa palautteen aika suorapuheisesti, mutta on joka kerta pyytänyt anteeksi suoria sanojaan ja vedonnut kiireeseen, ettei ehdi muotoilla asioita kauniimmin (kelpaa syyksi minulle, eikä palaute ole ikinä ilkeää ollut). Samaan aikaan muualla gradujaan tehneet kaverini ovat kadehtineet, kun ovat kuulleet saamani palautteen määrästä. Usein ohjaajien kommentit voi tiivistää lauseisiin "Ihan hyvä. Milloin tämä on valmis?"

Nyt yritän kovasti olla ahdistumatta liikaa palautteesta. Kun hän kuitenkin kirjoittaa, ettei tekstissä ole mitään vakavaa huomautettavaa, mutta tässä pari juttua "ihan viran puolesta" - ja sen jälkeen on 13 kohtaa parannettavista asioista. Ja lopussa taas: "Olen ilman muuta varma, että työstäsi tulee ihan hyvä." Ihan hyvä! En minä halua tehdä "ihan hyvää" gradua! Ihan hyvä on kuin sanoisi treffikumppanista "ihan kiva". Eli ok, mutta täysin hajuton ja mauton, keskimääräinen, mitäänsanomaton. Minä haluan tehdä jotain parempaa, jotain joka maistuukin joltain. Enää en vain tiedä, riittävätkö kykyni ja voimani.

Gradun viivästyessä olen väsynyt siihen. Tämä on kai yleinen graduntekijöiden risti. Aluksi olin kunnianhimoinen ja tavoittelin korkeita arvosanoja, mutta nyt alan vähitellen laskea arvosanatavoitettani. En enää jaksa tämän työn kanssa kovin kauaa, vaan palautan sen mahdollisimman pian. Se tarkoittaa, että otan kyllä huomioon saamani palautteen, mutta loputtoman kauan en aio työtäni muokata. Jossain vaiheessa vain palautan sen ennakkotarkastukseen. Sen jälkeen saan jälleen palautetta, jota luultavasti itken täällä blogissakin. (Tulossa siis graduahdistusta jatkossakin.)

Kunpa se olisi jo ohi. Kunpa koko roska olisi jo kansissa, silloin sitä ei enää voisi peruuttaa, vaan saisin sen arvosanan jonka ansaitsen. Mutta vielä en anna periksi. Nyt juuri on päällä muita opiskeluja, mutta palaan gradun äärelle viikonloppuna. Vähän vielä jaksan, vähän vielä...