"Oli viikko 45, tiistai. Joutomaan päälle pesiytynyt tihkusade valutti päivän harmaaksi. Toistaitoiset kerääntyivät suureksi laumaksi alueen laidalle isolle kukkulalle, jonka laelta näkyi koko Joutomaa. Kukkalan takana aukesi sekava sysimetsä, iso hoitamaton alue, jota jatkui kymmeniä kilometrejä. Erään huhun mukaan metsä olisi heidän uusi sijoituspaikkansa. Oli kuultu erään Mielensivelijän puhuvan mietinnöstä, jossa oli verrattu tavallisimpien metsäneläinten ja Toistaitoisten elämäntapoja keskenään.
     Toistaitoiset seisoivat sateessa rinta rinnan; keskinäinen epäluuloisuus ja vihamielisyys oli viikkojen aikana karissut pois. Jostain sydämen, maksan ja pernan välimaastosta löytyi hädän hetkellä hiven yhteishenkeä: heillä oli yhteinen vihollinen, ja se oli Siirtäjä."

Hurjan hyvä kirja. Kova ja vaativa, mutta palkitseva myöskin. Vuonna 1993 ilmestyneessä Bronksissa Hotakainen kuvaa yhteiskuntaa, joka muistuttaa omaamme, mutta ei sitten kuitenkaan - onneksi. Kirja on äärimmäisen yhteiskuntakriittinen, ja tekee sen hyvin kärjistäen. Kärjistetty kuva maailmasta on niin ikävä, että todella toivon ettei sen ole tarkoitus esittää meidän nykyistä maailmaamme. Vaikka ajatustasolla se voikin olla sitä.

Kirjan päähenkilö on Raimo Kallio, ihmisen ja koneen sekoitus, joka rakastaa maan siirtämistä eikä muuta elämältään halua. Hän asuu Joutomaalla, joka on rähjääntynyt alue Keskustan ympärillä. Joutomaalla asuu Toistaitoisia, Työssäkäyviä ja Täyspäisiä. Joutomaalla tehdään fyysistä työtä, Keskustassa taas asuvat Mielensivelijät, jotka tekevät työtä ajatuksilla. Voi arvata, kumpi on hallitseva luokka.

Välillä Hotakaisen kritiikki on niin yliampuvaa, ettei se mene läpi. Mutta paikoitellen hän onnistui tökkäämään minuakin niin, että löysin kirjasta yhteiskuntamme piirteitä. Eikä se ollut mukava löytö. Tekisi ehkä hyvää lukea Bronks uudelleen vaikka parin vuoden kuluttua ja katsoa, miten ajatukset siitä muuttuvat ajan kanssa.