"15.11. Maannut sairaana, sumuisia päiviä ja epämääräisiä ääniä, että sen pitikin tulla juuri nyt kun elämä tuntui läpeensä valaistulta! Mutta tämä heilahtelu terveen ja sairaan välillä on opettavaista ja leikkaa joutuin kaiken oikeisiin mittasuhteisiin. Rosengrenin neidit ovat käyneet minua tervehtimässä, ravistelleet peittoani, kävellä jytistäneet pitkin lattioita, ja Anna on ollut täällä silmät avuttomina, hän on vanhentunut. Ovet paukkuvat, koirat ulvovat, lapset kirkuvat jossain kaukana, ja kun tunnustelen kasvojani, ovat ne kutistuneet, en uskalla katsoa itseäni peilistä. Istun tänään pitkästä aikaa, käsi tuntuu tottumattomalta pitelemään kynää, jäykältä, mutta on kuin tämä kaikki pohjimmiltaan koskisi minua. Sain maisemakortin J.S:lta Berliinistä jossa hän vielä oleskelee. Paljon on nyt tehtävää, heti kunhan voimani palaavat: kirjoitettava kirjeitä tädeille, sisarille, palautettava lainattuja kirjoja, käytävä läpi J.S:n saatavissa olevia nuotteja ja partituureja ja sellaista mitä hän lähettää minulle, alettava taas tehdä kävelyretkiä. On marraskuu ja pimeää, menen takaisin vuoteeseeni."

Bo Carpelan on nerokas kirjailija, hieno lahjakkuus. En ihmettele, että juuri hän on tämän maan toistaiseksi ainoa kahdesti Finlandialla palkittu, sillä ainakin Axelissa hänen kykynsä tehdä vangitseva tarina on omaa luokkaansa. Axel on taitavasti rakennettu fiktiivinen elämänkerta kirjailijan isosedästä Axel Carpelanista, joka oli Jean Sibeliuksen hyvä ystävä. Axel Carpelan oli paroni, joka oli erittäin köyhänä ja ja yksinäisenä suuren osan elämäänsä. En tiedä mitkä osuudet romaanista ovat totta ja mitkä eivät, mutta ei se ole tärkeää. Mieleen jää kuva poikkeuksellisen lahjakkaasta ja samalla aikaa haavoittuneesta ja sairauden takia heikosta persoonasta, joka eli musiikista.

Kirjassa vuorottelevat kuvitellut päiväkirjamerkinnät ja suorasanainen kerronta. Kieli on kaunista, ja vaikka välillä tuntuu, että sanat soljuvat liiankin runollisina päiväkirjamerkinnöiksi, ne kuitenkin sopivat juuri tähän tyyliin, tähän henkilökuvaan. Välillä alkoi ahdistamaan oma musiikillinen mitättömyyteni: jos edes tuntisin Sibeliuksen sävellykset, niin voisin yrittää ymmärtää Axelia paremmin!

Yle on ilmeisesti tehnyt kirjasta tv-elokuvan. Sen haluaisin kyllä nähdä.