Puoliksi pohjoiskarjalaisessa seurassa menin katsomaan Markku Pölösen uusimman elokuvan Lieksa! Yhtään huonoa Pölösen elokuvaa en ole nähnyt (koko tuotannosta olen toki nähnyt vain kuusi eli ne kuuluisimmat), joten menin suurin odotuksin katsomaan Lieksaa. Huolimatta vähän ikävän sävyisistä arvosteluista, esim täällä. Eivät kaikki kuitenkaan ole haukkuneet, ks. esim. tämä.

Lieksa! kertoo Koppeloiden perheestä, omalaatuisista ihmisistä eräänlaisessa muutosten ajassa. Kiertävää elämää viettäneen perheen vanha isä kuolee ja johto jää Sanna-Kaisa Palon esittämän Martan harteille. Martta on vahva, niin kuin Koppeloiden naiset ovat, mutta kun paha uhkaa perhettä, ei hän pärjää yksin. Tarvitaan kaikkien voimaa. Tarinaa kertoo Kasper (Samuli Vauramo), puhumaton ulkopuolinen, joka tarinan alussa liitetään porukkaan. Perheen uusi alku löytyy Lieksasta, näin Koppelot uskovat ja sinne he siis lähtevät.

Aluksi olin vähän hämmentynyt. Kun muistutin itseäni, että tämä on vain satu, aikuisten satu, niin aloin nauttia elokuvasta ihan todella. (Ja myöhemmin huomasin, että joku muukin on kutsunut tätä saduksi.) No joo, pakko myöntää että se laulukohtaus oli jo vähän korni, mutta muuten ihastuin Lieksan sadunomaiseen maailmaan. Ja ennen kaikkea ihastuin henkilöihin. Peter Franzenin hämähäkkimäinen pahis oli niin paha, että teki mieli kiljua varoituksia Jenni Banerjeen esittämälle herkän kauniille Laralle. Sanna-Kaisa Palon suoritusta Koppeloiden perheen matriarkkana on kehuttu jo muutenkin, mutta voin vain huokailla olevani samaa mieltä.

Koppeloiden naiset ovat voimakkaita ja se näkyy myös puvustuksessa: mustia kankaita vastakohtana valkeille hääpuvuille, tummat vahvat meikit, korkokenkiä ja naisellisia pitsejä ja avonaisia kaula-aukkoja. Suvun miehet ovat korostetunkin löysänahkaisia, se melkein ärsytti. Mutta jotain Koppeloiden naisten kaltaisesta ryhdistä haluaisin kantaa mukanani, se teki vaikutuksen. Vahvuus ja voima voi olla tehty lasista, kuten Martan kohdalla, mutta lasikin on vahvaa.

Lieksa! on selvästi Pölösen elokuva myös kuvauspaikkojensa takia. Yhtään kohtausta ei ole tehty kaupungissa tai edes taajamassa. Kaikki tapahtuu kehä kolmosen ulkopuolella, kaukana moottoriteistä. Maisemat ovat huikeita ja pellot kullankeltaisia. Kapea, pimeä, luminen tie talvella muistutti elävästi niitä teitä, joita nuorempana ajoin. Se pimeys mutkaisella, liukkaalla tiellä on huikeaa - vain maalla asunut voi ymmärtää todellista talviyön pimeää, kaupunki ei koskaan ole samalla tavalla musta. Pölösen Pohjois-Karjalassa on paljon valkeaa pakkaslunta, mutta kesällä puut ovat vihreitä ja järvet sinisiä.

Tunnusbiisi While your lips are still red on Tuomas Holopaisen ja Marco Hietalan (Nightwish, eikö?) käsialaa ja sen musiikkivideoon (löytyy leffan kotisivuilta, jossa on myös paljon kuvia elokuvasta, tai You Tubesta) on oikeastaan koottu kaikki kaunein, mitä Lieksa! tarjoaa. Siis maisemat, puvustus ja lavastus sekä Samuli Vauramo ja Jenni Banerjee, jotka ovat niin kauniita rooleissaan, että heidän rakkaustarinansa melkein tekee kipeää. Kivistä puronuomaa juokseva pari on ehkä hienoiten rakennettu rakkauden rakennus -kohtaus suomalaisessa elokuvassa pitkään aikaan.