Olin kahden kaverini kanssa baari Vakiopaineen Cuenta cuentos -illassa. Koko viime talven luin tapahtuman kutsuja sähköpostissani ja mietin, että mieli tekisi mennä, mutta enpä uskalla. Sitten keväällä tuli tieto, että Cuenta cuentos lopetetaan ja harmitti niin kovasti, että kun illat sittenkin jatkuivat vielä tänä syksynä, oli minun ehdottomasti mentävä. Onneksi sain laadukasta seuraakin!

Cuenta cuentosin idea on ihana: pienen Vakiopaineen lavalle viedään tuoli, mikrofoni ja paljon kynttilöitä. Mikrofoni on vapaa tarinankertojille, lukijoille - mille tahansa tarinoille. Olen usein miettinyt, mitä lukisin, jos joskus paikalle uskaltaisin. Tänään en vielä ottanut mitään mukaan, ensi kerralla menen ihan varmasti lukemaan. Muutamakin idea mielessä, kerron niistä sitten seuraavan Cuenta cuentosin jälkeen kuukauden kuluttua. On niin paljon tarinoita, jotka haluaisi jakaa koko maailman kanssa!

Ihmiset lukemat tai kertomat tarinat eivät olleet mitään maata mullistavan erikoista. Joku luki Jörö-Jukkaa, toinen jutusteli stand up -tyyppisesti ja kolmas luki neuvostoliittolaisia tulevaisuusvisioita viidenkymmenen vuoden takaa. Hauskaa, mutta ei mitään ihmeellistä. Tavallisen kodikasta ja hyväntuulista vain. Kynnys lavalle menemiseen ei ole kovin korkea, siellä lukeneet ihmiset olivat jotenkin niin ihanan tavallisen oloisia. Vakkarissa oli hyvä tunnelma, ei humalaista örveltämistä vaan kuuntelemisen ilta. Ja juuri sopivan mittainen, noin tunnin.

Hauskoja olivat myös viehättävät seuralaiseni, jotka houkuttelivat minutkin mukaansa viereiseen pizzeriaan illan päätteksi. Käyn aika harvoin pizzalla, enkä ainakaan ikinä yhdeksän jälkeen illalla, mutta nyt oli kyllä tyttöjen kanssa aikas kivaa.