Tätä se on, se järjestötoiminta. Vuoristorataa. Eilen illalla ja tänä aamuna olin ilosta soikeana ystäväni (ja järjestömme sihteerin) puolesta. Hän pääsi kirkkaasti läpi JYY:n edustajistoon ja oli mukana tekemässä vihreästä ryhmästä edustajiston suurinta. Onnea kaikille grönionilaisille ja onnea uusille edustajille!

Täpinäylpeyteni katosi aamupäivällä viiden minuutin tapaamisessa laitoksen johtajan luona. Puheenjohtajana jouduin ottamaan vastaan puhuttelun tekemättä jättämisestä, järjestön huolimattomuudesta eräässä asiassa. Hävetti niin, ettei aikoihin! Ja siitä nousi kiukku: tiedän olevani osasyyllinen, mutta suurimman vastuun tästä mokasta kantavat toiset. Ja silti minä olen se, joka joutuu hoitamaan asiaa! Tietysti, koska olen pj. Niin se vaan menee, tätä se on. Puheenjohtajuuteen kuuluu hyviä juttuja ja sitten näitä ikävämpiä.

Nuha on helpottanut muuttumalla yskäksi. Keuhkoissa ei meinaa riittää ilma ja ääni on vain pihinää. Silti olen menossa töihin pe-su. Hullun hommaa lähteä, mutta tarvitsen ne rahat, en voi perua tätä työkeikkaa. Niinpä hyppään tunnin päästä junaan ja pääsen viettämään yhden illan siskoni kanssa. Äänettömän illan tosin, sillä en kauheasti pysty puhumaan. :)