Kotonakotona on hyllyssä myös helmeilevää hömppää. Niiden kirjojen pariin voi palata aina viikonloppukäynneillä ja jättää kirjan kesken yöpöydälle - juoni ei yleensä ole niin vaikea, etteikö siihen pääsisi uudelleen kiinni seuraavalla käynnillä. Yksi tällainen kirja on Ennen päivänkoittoa (Otava 1987), jota olen lukenut vähitellen syksyn aikana kotonakotona.

Ennen päivänkoittoa on historiallinen romaani, joka sijoittuu 1840-luvun Amerikan itärannikolle Lowellin tehdaskaupunkiin. Ajassa kuljetaan Yhdysvaltojen sisällissotaan saakka, mutta alueellisesti ei mennä kovin kauas Lowellista kertaakaan.

Tarinan päähenkilö on Sabra Palfrey, joka on Lowellin tehtaantyttö. Suuret tehdaskutomot olivat ylpeyden aihe teollistuvassa Amerikassa. Tehtaiden oloja ja sivistyneitä, siistejä ja kunniallisia tehtaantyttöjä tultiin katsomaan kuin nähtävyyttä, mutta todellisuus oli pintakuvaa kovempi. Puuvillan pöly aiheutti tytöille yleensä pysyvän keuhkovamman, koneiden käyttö oli vaarallista ja työ kovaa. Työpäivät olivat 12 tai 14 tuntisia, ja taukominuutit laskettiin tarkkaan. Silti amerikkalaiset tytöt vaelsivat kaupunkeihin päästäkseen tehtaaseen töihin, sillä se tarjosi mahdollisuuden ansaita omaa rahaa.

Ennen päivänkoittoa esittelee Sabran silmien kautta 1800-luvun puolenvälin Amerikan pohjoisvaltioita monesta eri näkökulmasta. Tehtaiden ja tehtaantyttöjen lisäksi kirjassa tutustutaan erilaisiin utopia-yhdyskuntiin, uskonnollisiin yhteisöihin, orjuuden vastustajiin ja siirtolaisiin niin Irlannista kuin Saksastakin, ja heidän kauttaan vilautetaan kuvaa myös Euroopan ongelmista: nälänhädästä Irlannista ja poliittisista vainoista. Sabra yrittää pysyä sivussa, hän haluaisi vain elää, mutta kohtaa elämässään monia eri asioiden puolesta kiihkeästi taistelevia ihmisiä. Sabra huomaa tämän itsekin: kiihkoilijat ovat kuuluneet hänen elämäänsä lapsuudesta asti: isä, rakastettu, ystävä, auttaja, kosija jne. Kaikille tuntuu olevan tärkeää uskoa johonkin ja  tehdä sen eteen työtä.

Monipuolisuudessa on myös kirjan ongelma. Ennen päivänkoittoa on niin pitkä ja yksityiskohtainen, että sen kanssa meinaa väsähtää. Aivan liian monta elämänvaihetta, aivan liian monta sivuhenkilöä, aivan liian monta juonenkäännettä. Kirjan loppukin on aika ikävä: Sabra jää keskelle suurta muutosta, ja minua olisi kiinnostanut tuleva jatko kovastikin. Jotain aiempaa olisi hyvin voinut jättää pois, mutta harmi että tarina katkaistiin juuri kun se siirtyi pois Lowellista.

Ennen päivänkoittoa ei ole mikään tajunnanräjäyttävän hyvä kirja. Mutta se on kirja, jota voi lukea kun ei jaksa mitään vaikeaa. Sen ajankuva on kiinnostava. Täällä kerrotaan lisää Lowellin tehtaantytöistä ja muusta kirjaan liittyvästä
.