"-- Idan paikka oli taatusti näkemisen arvoinen. Se oli Idahon Excellentin komein rakennus. Kun tuli harjun yli kaupunkiin, näki heti ensimmäiseksi Idan paikan. Sitä ei voinut olla näkemättä - isoa, vaaleanpunaista, kaksikerroksista, limilautavuorattua hotellia, jossa oli kaksi kuistia ja jonka katolla uudessa kilvessä luki Intiaaninpää-hotelli."

"Ida Richilieu, Dellwood Barker ja minä katsoimme kadulla lojuvaa Gracie Hammeria, hevoskaukalossa kelluvaa Ellen Fintonia, Alma Hatchia, joka istui huumaantuneena, alasti, sääret ristissä ja tukka palaneena Gracie Hammerin ruumiin vieressä, ja pölyssä Gracien jalkojen juuressa lojuvia mustia, nahkaan sidottuja lehtikullattuja päiväkirjoja.
     'Katsokaa! Joka puolella seisoo mormoneja', Ida sanoi. 'Yksikään heistä ei yritä auttaa. Pastori Helm seisoi vähän aikaa yöpaitasillaan tuolla lipun alla iso kirjansa kainalossaan, omahyväisenä niin kuin olla saattaa - hän puhui tulesta ja tulikivestä, helvetistä, rangaistuksesta ja Herrasta.'
     Alma viittilöi käsivarrellaan ja sanoi: 'Nyt se romahtaa!' Kuulimme rysähdyksen, ja kun katsoimme, Intiaaninpää-hotelli-kyltti, jonka kirjaimet kuplivat kuumuudesta, putosi saranoiltaan.
     Idan paikka romahti kasaan, taittui kaksin kerroin kuin Alman ruumis, kun Dellwood Barker oli lyönyt häntä, romahti kasaan kuin pyörtyvä tybonainen hirret liikahdellen, kun tuli laantui."

Tom Spanbauerin Mies joka rakastui kuuhun jäi mieleen ja palasi ajatuksiin monta kertaa viime viikonlopun aikana. Ei se ollut mitenkään maailmaa suurempi kirja, mutta aihe oli mielenkiintoinen ja kirjoitustapa erikoinen.

Kirja kertoo puoliverisestä intiaanipojasta, jonka nimi on Ulkona-Vajassa, kavereitten kesken vain Vaja. Nimi tulee hänen asuinpaikastaan: hän asuu Intiaaninpää-hotellin ulkopuolella olevassa vajassa ensin äitinsä kanssa ja lopulta yksin. Vajassa hän myös ottaa vastaan hotellinomistaja Ida Richileun hänelle järjestämiä asiakkaita nuoresta pojasta asti. Mies joka rakastui kuuhun on Vajan kasvukertomus, tarina hänen identiteettinsä rakentumisesta ja etsinnästä. Samalla se kertoo 1800-1900-lukujen taitteesta amerikkalaisessa, täysin suvaitsemattomassa pikkukaupungissa, joka pelkkää kaikkea valkoiseen mieheen verrattuna poikkeavaa.

Ida on Vajalle äidin korvike. Muutenkin pojan perhe muodostuu muuhun kaupunkiin nähden hyvin erikoiseksi: neljän hengen perheeseen kuuluu Idan ja Vajan lisäksi Alma Hatch -niminen kaunis prostituoitu sekä Dellwood Barker, joka on karjapaimen. Tämä perhe vannoo pysyvänsä ikuisesti toistensa tukena.

Spanbauer kuvaa loistavasti tämän persoonallisen nelikon värikkyyttä muutoin hiekanvärisessä kaupungissa, jota hallitsevat mormonit. Mormonit edustavat kirjassa pahuutta, suvaitsemattomuutta ja vahvaa kaksinaismoraalia, sillä monet Idan vastustajat käyvät iltaisin juomassa ja naimassa Idan paikassa (myös vajassa Vajan asiakkaina), mutta sunnuntaisin tuomitsevat hänet pastorin johdolla.

Googlattuani kirjan näin ohimennen, että jossain keskustelupalstalla tms. Mies joka rakastui kuuhun mainittiin homoromaaniksi. Se oli minusta yllättävää, samoin kuin se, että Spanbauerin kotisivuilla esiteltyjen käännösten kansikuvien joukossa on yksi suoraan homoeroottinen kuva. Tavallaan sen ei olisi pitänyt yllättää, sillä Vaja on biseksuaali, samoin Dellwood Barker ja ymmärtääkseni myös Ida ja Alma ja monet muut kirjan henkilöt. En vain ajatellut koko asiaa, sillä minusta kirja ei ollut eroottinen. Sen sijaan kirjan (tai oikeastaan Vajan erityisen perheen) seksuaalikäsitys poikkesi peruslinjasta laajuudellaan: ihmisiä ei luokiteltu seksuaalisuutensa mukaan kategorioihin, mikä taas on jotenkin hirmu tavallista nyky-yhteiskunnassa. En tarkoita nyt syrjintää, vaan sitä että jokaisen tulee olla jotain: homo, hetero, bi tai jotain muuta tarkahkosti määriteltyä. Tässä se ei tuntunut olevan oleellista, tärkeämpää oli että seksistä nautti, ja vielä paremmin kaikki oli, jos piti kumppanistaan.

On vaikea selittää, mikä tässä kirjassa oikeastaan oli se juttu, joka aiheutti sen, että piinasin viikonloppuna ystäviäni kysymällä, tietävätkö he mitä tarkoittaa pernisiöösi (sana, jota mormonit käyttivät Idasta, Vajasta ja muista, mutta jota kukaan mormoneista ei osannut tavata oikein. Koska kukaan keneltä kysyin, ei tiennyt, sain kertoa sivistyssanakirjasta oppimani tiedot ja pääsin pätemään). Jostain syystä Mies joka rakastui kuuhun vain jäi mieleen, ja toivoisin monien lukevan tämän.