Eeva Kilpi on ollut ajatuksissani nyt tällä viikolla. En tahallani ole pantannut Naisen päiväkirjasta (2000, eka painos 1978) kirjoittamista naistenpäivään, mutta kieltämättä kirja sopii tämän päivän teemaksi. Olen hautonut tästä kirjasta kirjoittamista monta päivää siksi, etten tiedä mitä sanoisin. Haluaisin kehua tämän kirjan ensimmäiseltä sivulta viimeiseen, motosta viimeiseen pisteeseen, mutta haluaisin tehdä sen ilman että kuulostan hupsulta. Ei taida onnistua.

Kilpi on erinomaisen hieno naisen elämän kuvaaja. Naisen päiväkirja kertoo keski-ikäisestä kirjailijanaisesta, joka vetäytyy kesäksi maaseutumökilleen työskentelemään ja irtaantumaan kaupungin arjesta. Vahva yhteys luontoon on yksi Kilven tavaramerkkejä, ja tässä teoksessa se on myös hienosti mukana. Päiväkirjaa kirjoittava nainen havainnoi ympäristöään ja elää osana sitä. Kesän eri säät, tuulet, tuoksut ja äänet tulevat kirjan mukana eläviksi lukijalle. Minäkin aloin kaivata kesää.

Eräs kirjan teema on yksinäisyys ja masennus, joita nainen pohtii päiväkirjassaan. Minulla on melko erilainen käsitys yksinäisyydestä kuin kirjan päähenkilöllä, mutta se ei estänyt minua eläytymästä hänen tunnelmaansa. Myös ikä ja ikäkaudet ovat eräs kirjan näkökulmia. Kertoja on keski-ikäinen ja käy läpi ristiriitoja aikuistuvien lastensa kanssa, mutta vanha hän ei ole. 26-vuotiaan näkökulmasta viisissäkymmenissä oleva nainen on helposti jo lähes seniili, mutta Kilpi osoittaa, ettei niin ole. Nainen voi olla eronnut aikuisten lasten äiti ja tuntea silti erotiikankaipuuta, ihon ikävää. Vaikka kirjoittaja kommentoi välillä maailmanpolitiikan tapahtumia, ja vaikka hän on eri sukupolvea kuin minä, on kirjassa hienointa sen ajattomuus ja iättömyys. Naisen päiväkirja on naisen kirjoittama kirja kenelle tahansa lukijalle, ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Eeva Kilpi ei kirjoittanut Naisen päiväkirjaa alunperin julkaistavaksi, mutta onneksi se päätyi kirjaksi. Kilven kieli on kaunista ja sanat välillä kuin helmiä, niin omilla paikoillaan ne tuntuvat olevan. En ole aikoihin poiminut sellaista määrää aforismin kaltaisia lainauksia kuin nyt tästä kirjasta. Esimerkiksi

Ajatteleekohan Jumala ihmisestä: Merkillistä miten hyvin hänelle sopivat vastoinkäymiset?

tai

Niin kuin kirjoittamista, ihmisen sielu kaipaa lukemista, lukemisen nautintoa. Se voi olla näännyksissä sen kaipuusta. Minun on ollut. Olen laiminlyönyt sieluni luettamisen.

Minä ihailen tätä kirjailijaa. Hupsuuteen asti minä ihailen hänen tapaansa kirjoittaa naisena olemisesta, naiseudesta ja elämänvoimasta. Onnellinen olen siitä, että Kilven tuotantoon tutustumiseni on vasta alkanut: monta uutta hienoa elämystä on vielä edessä.

Myös esimerkiksi Reeta Karoliina pitää Eeva Kilvestä. Kyynikoille en kuitenkaan suosittele.