John Irvingin kirjojen tyyliin pääseminen kestää aina hetken, mutta kun se nappaa mukaansa, ei irti pääse. Kunnes löydän sinut (2005, suom. 2006) on myös aikamoinen tiiliskivi pienellä präntillä, mutta tarina on jokaisen sivunsa arvoinen.

Kunnes löydän sinut on näyttelijä Jack Burnsin tarina. Kirja alkaa hänen lapsuudestaan ja kulkee mukana läpi kouluajan ja opiskelujen ja Oscar-gaalojen kohti selvitymistä. Näyttelijän voi olla vaikea erottaa oikeaa elämää ja aitoutta, ja myös Jack löytää on oma itsensä vasta aivan kirjan lopussa. Kuten nimestä voi päätellä, on kirjassa kyse etsinnästä, mutta myös värikkäästä elämästä.

Lainaan HS:n arvostelua, koska siinä on tiivistetty minusta hyvin kirjan yleisjuoni:

"Yleisellä tasolla Kunnes löydän sinut on kertomus kadonneen isän etsimisestä ja läsnä olevan äidin kadottamisesta. Siinä välissä Jack Burns myös kadottaa itsensä ja jää ikuiseksi lapseksi - näyttelijäksi joka näyttelee itseään. Temaattisesti uusin romaani käsittelee lapsen seksuaalisten kokemusten vaikutusta aikuiseksi tuloon."

Irvingin tyyliin kirja on täynnä henkilöitä, joista kerrotaan paljon ja tarkkaan. Välillä väsyin siihen, että Jack on sivussa ja juoni kulkee aivan yhdentekeviltä tuntuvissa asioissa, ja seksiä on paljon ja se tuntuu olevan ihmisille valtavan tärkeää, eikä käsitettä "normaali seksi" kannata etsiä. Irvingiä olen kuitenkin sen verran lukenut, että tiesin kyllästymisen tyhmäksi: jokaisella sivujuonella on paikkansa hänen romaaneissaan. Helsinki-osuudet olivat lyhyitä, niiden takia tätä ei kannata lukea, vaan kirjaan kannattaa tarttua siksi, että Irving on erinomainen kirjailija. Silti minua nauratti se, että Jack ei ole koskaan ennen nähnyt kainalokarvoja, ennen kuin tapaa suomalaisen lesbon, Hannelen. Kiva yksityiskohta. :)