En lue Stephen Kingin kauhukirjoja, koska ne eivät vain kiinnosta. Kauhu ei ole minun juttuni, ei ole koskaan ollut. (Haa, löysin itsestäni lukuennakkoluulon!) Sen sijaan ihailen Kingiä suunnattomasti hänen kirjoittaessaan scifiä tai fantasiaa, kuten Lohikäärmeen silmät tai Musta torni -sarja. Kirjoittamisesta on Kingin taidolla hauskaksi ja sujuvaksi tekemä opas fiktion kirjoittamiseen. Puoliksi asiaa, puoliksi viihdettä.

Kirjan alaotsikko on osuvasti Muistelma leipätyöstä. Ensimmäisessä osassa King kertoo, miten hänestä tuli kirjailija. Tässä osiossa hän pääsee näyttämään omaa sanakäyttötaitoaan, ja alkupuoli onkin hauskaa luettavaa. Jälkipuolisko onkin sitten melko konkreettisiakin ohjeita aloitteleville kirjoittajille: miten pääset alkuun, mihin kannattaa pyrkiä, mitä kannattaa välttää jne. Osa ohjeista eivät tunnu olevan meidän ilmastoomme sopivia, kuten miten hankit agentin. Suomentaja on joutunut tekemään paljon kompromisseja, sillä osa Kingin esimerkeistä on suomennettu ja osa jätetty kääntämättä niiden toimivuuden takia.

Minulle kirjan huipennus oli loppupuolella, jossa King kertoo kesällä vuonna 1999 tapahtuneesta auto-onnettomuudesta, josta hän juuri ja juuri selvisi hengissä. En tiennyt siitä ennestään yksityiskohtia, nytpä tiedän.