Välillä tämän toisen tutkinnon opiskeleminen on vähän liiankin ihanaa. Nautin tenttipaketeista ja luen kirjoja aidosti kiinnostuneena, motivoituneena ja innoissani. En tiedä johtuuko se ainoastaan aiheista vai myös siitä, että kaikki on vapaaehtoista - olen jo kertaalleen maisteri, joten minun ei ole pakko tehdä tätä toista tutkintoa, jos en halua. Vapaaehtoisuus lisää motivaatiota.

Tänään asiat ovat järjestyneet jälleen niin hienosti, etten oikein osaa uskoakaan. Tämä on niitä tuplahumanistin tähtiä ja tähtihetkiä, joita sattuu kohdalle aina silloin tällöin. Seuraavan kahden vuoden opintoni järjestyvät paremmin, kuin osasin odottaa.

Saatuani Turun tutkintoni valmiiksi siirryin käytännössä maisteriopiskelijaksi. Olen tehnyt etnologian (tai vielä tämän kevään ajan nimellisesti etnologiatieteiden) opintoja tietenkin perusopinnoista asti, koska en ole sitä aiemmin opiskellut, mutta teen vain uuden tutkintojärjestelmän mukaisen maisterin tutkinnon. Ei siis uudelleen maturiteettia, kieli- ja viestintäopintoja jne ja vain yksi lyhyt sivuaine (museologia). Mutta tänään tuli uusin käänne: sain tietää, että minun ei tarvitse tehdä kandiseminaariakaan. Sen sijaan aloitan syksyllä suoraan gradu praktikumissa, jossa tehdään gradun tutkimussuunnitelmat. Ensi keväänä sitten syventävälle kenttäkurssille, jossa kerätään gradun kenttäaineisto. Ja sitä seuraavana syksynä sitten maisteriseminaariin ja homma pakettiin. Kandiseminaarin pois jättäminen lyhentää opiskeluaikaani vuodella, tai ainakin antaa minulle enemmän aikaa tehdä graduani. Luulin, että joudun tekemään sen pikagraduna puolessa vuodessa tms. mutta saankin keskittyä suoraan sen tekemiseen. Kandisemma olisi ollut vain väliporras, hidastus siinä matkalla toiseen graduun, mutta minun ei tarvitse tehdä sitä!

Eikä tässä kaikki, vaan asia vain paranee minun kannaltani: kandiseminaarin opintopisteet pitää kuitenkin jostain saada, jotta aineopinnoista tulee se 55 op. Seminaarin sijaan opiskelen enemmän sisältöjä, eli saan lukea lisää kirjoja! (Köhöm, nyt huomaan kuulostavani friikiltä...) Tällä hetkellä tilanne on se, että olen joutunut valitsemaan aineopintojen kirjapaketeista vain osan minua kiinnostavista, koska kaikki, mitä haluaisin lukea, eivät mahdu opintoihin. Nyt saan suorittaa 15 opintopisteen edestä lisää kirjapaketteja! Niin paljon minulle sopivampi vaihtoehto.

Aina joskus joudun selittämään ihmisille, miksi teen toista tutkintoa. Siihen on monia syitä, mutta ensisijainen syy on se, että pidän opiskelusta. Litterointihetkeä lukuunottamatta en ole katunut, että aloitin etnologiatieteiden opinnot. Erityisesti folkloristiikka on tullut lähelle minua, luen sen aineen tenttikirjoja välillä innostuksesta hengästyen. Välillä ne ovat tylsiä, ainahan tutkimus on välillä tylsää, mutta se ei poista sitä, miten onnellinen olen opiskeluistani. Välillä väsynyt, mutta onnellinen silti.

Ainoa mitä kadun on se, etten ole löytänyt folkloristiikkaa aikaisemmin. Vaan ehkäpä sen oli tarkoituskin mennä näin. :)