Eilen ja tänään olen seikkaillut autotekniikan maailmassa, tai ainakin sen laitamilla.

Kävi niin, että minua viisaampi ihminen oli autoni kyydissä (onneksi!) ja hän huomasi, että auto pitää outoa pörinää. Pakoputki oli irtoamassa, ei kuitenkaan ihan irti vielä. Olimme silloin Loimaalla, mutta ei tehnyt mieli ajaa Turkuun, ettei pakoputki irtoa kokonaan. Etsimme siis huoltamoa. Menin kysymään eräältä huoltoasemalta, minne minun kannattaisi ajaa. Siellä oli kahvittelemassa pari loimaalaista Teiden Ritaria, jotka hetken arvioituaan totesivat, että kyllä he voivat antaa autolle ensihoitoa. Ajoimme huoltoasemalta Ritareiden perässä jonnekin Loimaan laidalle aution näköisen talon pihaan. Siellä sivurakennuksessa oli paja, autotalli, korjaushalli tai miksi ikinä sellaisia paikkoja kutsutaan, joissa on jokin laitossa oleva auto esillä, työkaluja, öljyä, korjausvälineitä ja sotkua. Tutun näköinen paikka, vastaavia olen nähnyt paljon maaseudulla. Harrastushuone siis. Nuoret Ritarit etsivät rautalankaa ja minun ja kahden ystäväni seisoessa avuttomina vieressä autooni Akiin kiinnitettiin ensiavuksi rautalankaa. Taakse tuli oikein sievä rusetti. Toisella Ritareista oli valkoinen paita, joka ei enää ollut valkoinen, kun hän tuli esiin auton alta. Sankarini!

En ole aikoihin tuntenut itseäni niin avuttomaksi, kuin autoon liittyvissä ongelmissa. En voinut tehdä mitään muuta kuin katsoa vierestä. Annoin heille vähän rahaa vaivanpalkaksi, mutta uutta paitaa antamallani rahalla tuskin saa. Enkä tiedä lähteekö se öljy millään taborteilla...

Tänä aamuna sitten vein Akin varsinaisesti lääkäriin eli läheiselle huoltamolle. Saan sen tänään iltapäivällä takaisin kotiin, pakoputken kiinnitys ei ilmeisesti ole iso operaatio.

Loimaalaiset nuoret miehet kyllä osoittivat erittäin hienoa ihmisystävällisyyttä lähtiessään auttamaan täysin vieraita ihmisiä ilman mitään velvoitteita. He olisivat yhtä hyvin voineet passittaa minut eteenpäin etsimään apua jostain muualta, vaikka mikään huoltamo tuskin olisi ollut auki siihen aikaan illasta. Kiitoskiitoskiitos, että auttoivat meitä hädässä, kiitos ihan tuhannesti!

Torstai on viimeinen päivä, jolloin menen Akilla töihin. Jos silloin ei tule mitään ongelmia, niin täytyy sanoa, että olen kyllä päässyt todella vähällä tänä kesänä. Aki on vm. -79 eli jo elämää nähnyt auto. Olen ajanut sillä tänä kesänä tuhansia kilometrejä, ja jos ainoa ilmennyt vika on irtoava pakoputki, niin olen ollut todella onnekas. Ja auton omistava ystäväni isä on siis myös pitänyt autostaa todella hyvää huolta. Isoja pisteitä hänelle!