Eilen aloitin varovaisen laskeutumisen syksyn töihin ja menin ensimmäistä kertaa yliopistolle. Pidimme epävirallisen kokouksen sisarainejärjestömme Tosineen edustajien kanssa ja puhuimme syksyn yhteistyöstä, lähinnä nyt ensimmäisenä eteen tulevista fuksiaisista. Ensimmäistä kertaa yhdistämme fuksiaiset eli nefalaiset ovat mukana Tosineen kekkereissä. Uudet opiskelijat kiertävät ja Kivijalan edessä on meidän eli nefalaisten pitämä rasti. Illan lopuksi on sitten monen ainejärjestön kanssa yhdessä järjestetyt SyysSymposium -bileet.

Tosineen toisen vuoden opiskelijat suunnittelivat fuksiaisia ihanan innostuneesti. Tunsin nostalgiaa, kun muistin miten hauskalta sama homma tuntui minusta, öh, viisi vuotta sitten. Sen jälkeen olen kuitenkin ilmeisesti täyttänyt 45 vuotta, sillä tunsin itseni vanhaksi kanaemoksi. Olin todella järkyttynyt, kun alettiin suunnitella selviytymispisteen laittamista kastajaisreitin varrelle. Siis paikka, jonne saa tulla levähtämään, kun kotiviinin voimakkuus yllättää. Edellisenä vuonna tutorit olivat kuulema joutuneet lähettämään fuksiparkoja taksilla kotiin omilla rahoillaan, ja tämä haluttiin välttää. Sain vastaani vain epäuskoista naurua, kun ehdotin, että mitä jos kotiviiniä jaettaisiinkin vähemmän per naama sen sijaan, että opeteltaisiin sammuneen asettamista kylkiasentoon. Minulle kerrottiin, että kotiviiniä tehdään näitä bileitä varten 50 litraa. Fukseja on paikalla noin 30 henkeä. Lyhyelläkin matikalla voi laskea, että alkoholia on silloin liikaa, varsinkin kun kaikilla on lisäksi omat juomat mukana.

"Eihän kukaan pakota niitä juomaan!" on yleinen puolustus näissä tilanteissa. Ei varmasti pakotakaan, mutta sitä eivät nämä 19-vuotiaat, juuri uuden elämän aloittaneet nuoret tiedä. Heillä on vain suunnaton tarve menestyä sosiaalisesti. Kukaan ei pakota ainejärjestöä tarjoamaan noin suuria määriä alkoholia, pikemminkin kattojärjestö SYL kampajoi toisenlaisen juhlakulttuurin puolesta.

Historianopiskelijat haluavat pitää yllä imagoaan runsaasti juovana ainejärjestönä. Silti minusta ollaan ylitetty joku järkevyyden raja, kun suunnittelupalaverissa puhutaan kevyillä heitoilla oksennukseen tukehtumisesta tai kylkiasennosta. Olen itsekin ollut nuori historianopiskelija, muistan hyvin sen, miten kovasti ensimmäiset pari vuotta juhlittiin, ja suon sen kaiken mielelläni kaikille muillekin - se oli hyvää aikaa. Mutta joku raja pitäisi minusta olla. Oman historioisijayhteisöni kastajaisissa ei tarvinnut lähetellä ihmisiä kesken kierroksen taksilla kotiin. Sen sijaan olimme melkeinpä ylpeitä siitä, että meidän fuksiaisissa ketään ei nolata ja niissä on hauskaa myös ilman viinaa. En tiedä on kulttuuri muuttunut Turussakin kosteampaan suuntaan. Toivoisin kovasti, että ei. Muuten SYL:n hyvä idea Mäyräkoirasta sikspäkkiin -kampanjassa on epäonnistunut täydellisesti.

Tunnen todellakin olevani vanha tiukkistäti, kun paheksun hiukan tätä fuksiaissuunnitelmaa. Mutta en voi sille mitään, että tunnen olevani oikeassa. Silti minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin toivoa, että kaikki menee hyvin. Ehkä on syytä olla iloinen, että opiskelijoiden keskinäinen turvaverkko toimii: selviytymispiste rakennetaan sen sijaan, että sammuneet jätettäisiin oman onnensa nojaan.