Siskoni suositteli ja minähän luin. Vaihteeksi uutta saksalaista nuorten (?) fantasiaa. Cornelia Funke (jolla on ihanat kotisivut täällä) on suosittu pitkin Eurooppaa ja Mustesydänkin on käännetty monille kielille.

Kirjan perusidea on ihana. Mitä jos lempikirjasi hahmot alkaisivat elää ja tulisivat kirjasta ulos tähän maailmaan? Kirjan päähenkilö on Meggie, 12-vuotias tyttö, joka elää isänsä Mon kanssa. Mo on kirjansitoja, ja rakkaus kirjoihin on pienen perheen yhteinen harrastus. Meggien äiti on lähtenyt, kun tyttö oli kolme vuotias. Mo ei ikinä lue ääneen tytölleen, missä piilee tarinan ydin. Mon ääni nimittäin nostaa asioita kirjoista tähän todellisuuteen, ja samalla aina katoaa jotain kirjan maailmaan.

Kauan sitten Mo on lukenut Mustesydän -nimisestä kirjasta esiin joukon pahiksia, jotka nyt vainoavat häntä ja hänen tytärtään. Kirjassa tapahtuu  paljon, seikkailu venyy ja venyy. Tiivistääkin olisi voinut, vaikka Funke kyllä kirjoittaa hyvin. Joka luvun alussa olevat lainaukset tosin saivat minut ajattelemaan, että ne ovat lukijoiden kosiskelua: kirja on monien lukemista harrastavien unelma. Siinä on paljon viittauksia ja suoria lainauksia bongattavaksi ja henkilöt ovat ihania. Mon ja Meggien rakkaus kirjoihin on perinteisempää laatua, mutta isotäti Elinor on minusta ihana piriste henkilögalleriaan. Elinor on vanhapiikatäti, jonka rakkaus kohdistuu elämän varrella kerättyyn kirjastoon. Oivoi, tunsin ehkä liikaakin sympatiaa Elinoria kohtaan, ehkä näin hänessä tulevan itseni. :) :) :)

Vasta googlaamalla sain tietää, että Mustesydän on trilogian ensimmäinen osa. Tietenkin se on, ajattelin kun tämän jostain luin, sillä vain trilogiassa päästetään osa pahiksista pälkähästä eikä kerrota kaikkien henkilöiden kohtaloa. Tarina jää osittain avoimeksi. Toinen osa on nimeltään Musteloitsu ja kolmas ei kai ole vielä ilmestynytkään, ainakaan suomeksi.

Mustesydämestä on tehty elokuva, sen ensi-ilta on maaliskuussa 2008.


Kuvassa ovat Mo, jota näyttelee Brendan Fraser, sekä Meggie, jonka näyttelijälle Eliza Bennetille olen ehkä vähän kade nimestä. Elinoria näyttelee ilokseni Helen Mirren.

Paul Bettany taas pääsee näyttelemään Tuhkasormea, jonka rooli on ihastuttavasti sekä hyvä että paha. Kivaa, että henkilöt eivät ole itsestäänselvästi jompaa kumpaa.



 (Kuvat täältä.)