Voi miten minua jännitti mennä katsomaan Sweeney Todd - The Demon Barber of the Fleet Street! En pidä väkivallasta, kauhuelokuvia en voi katsoa lainkaan, mutta Tim Burton on nerokas ohjaaja ja Johnny Depp upea näyttelijä - pakkohan se oli käydä katsomassa. En tiedä miksi olin saanut käsityksen, että elokuva on kauhea ja pelottava, mutta eihän se sitä ollut. Kun ennen leffan alkua sanoin Nannanderille, että saatan lähteä kesken jos en vain kestä, hän totesi hyvin järkevästi, että kyseessähän on musikaali. Ei kai kukaan nyt lähde musikaalista pois sen takia, että pelottaisi. Erittäin hyvä pointti, minusta.:)

Sweeney Todd oli minusta hyvä elokuva. Synkkähän se oli, mutta myös hyvin hauska, komedia kerrassaan. Syy sen korkeisiin ikärajoihin ei ole pelottavuudessa vaan väkivallassa. En todellakaan voinut katsoa, kuinka Johnny Deppin esittämä Sweeney teki "työtään", vaan peitin silmäni kuin pikkulapsi ja kurkin sormien välistä, milloin voi taas katsoa. Äänet yököttivät silloin, jatkuva veren litinä ja lotina, mutta sekin johtui vain silmien edessä vuotavasta verestä. Aamulla samankaltaisia ääniä tuli sulamisvesistä ja viemäristä, ja kun ei verta näkynyt missään, eivät äänet inhottaneet yhtään. :)

Tarina on synkkä. Se perustuu ajatukseen koston suloisuudesta ja pitkävihaisuuden kierteestä. Elokuvan Lontoo on harmaa, musta ja pimeä, ihmiset likaisia ja kaduilla kuraa. Valoa ja värejä on vain Mrs Lovettin (Helena Bonham-Carter) haavekuvissa, joissa hän ja Sweeney ovat lähestulkoon normaali perhe. Näyttämöä varten tehdyissä musikaaleissa juonenkäänteet ovat harvoin kovin monimutkaisia, ja Sweeney Todd jatkaa linjaa. Ikuinen rakkaus syttyy ensi silmäyksellä ja suurkaupunkiin piilotettu rakastettu löytyy yllättävän helposti. Mutta Sweeney Todd on myös hyvä esimerkki siitä, ettei viihdyttävään elokuvaan tarvita kymmentä roolihenkilöä ja monimutkaisia juonikuvioita.

En tiedä mitä juttuja oikein olen lukenut, kun olin valmistautunut siihen, että juonen lisäksi pitää pelätä Deppin ja Bonham-Carterin lauluosuuksia. Hyvinhän he suoriutuivat! Ilahduin myös Alan Rickmanista elokuvan pahiksena - Rickman on yleensä aika hyvä, tosin vähän ehkä kivikasvoinen.

Lisäpisteitä loppukuvasta, se jäi mieleen. Upea asetelma.

Kuten Nannanderin kanssa kotiin lähtiessä todettiin, Sweeney Todd ei ollut painajaisia aiheuttava elokuva, ei se ollut sillä tavalla pelottava. Johtui Sweeneystä tai jostain muusta, nukuin silti todella huonosti viime yön, enkä jaksanut mitenkään lähteä uimaan tänä aamuna. Huomenna sitten!