Henna laittoi kiertoon meemin, jossa pohditaan kulutuskriittisiä ajatuksia herättävästi omistamista ja sen tärkeyttä:
Esittele yksi esine, jolla on sinulle tavanomaista syvällisempää merkitystä. Kerro, miten mainittu esine on päätynyt haltuusi ja miksi se on sinulle tärkeä. Jos mahdollista, liitä esittelyn oheen valokuva (tai piirros) esineestäsi. Ilmoita osallistumisestasi Kaikenlaista mielen museoista -blogissa.
Mietin pitkään, mikä esine olisi minulle niin tärkeä, että ottaisin sen mukaan autiolle saarelle tai pelastaisin tulipalosta. Käsilaukkunihan se olisi, mutta se johtuu vain käytännön seikoista. Mutta rakas esine? Se voisi olla lohikäärmekoruni, joka antaa minulle elinvoimaa, tai se voisi olla sänkyvahtini Herra Hakkarainen jos pehmolelulinjalle mennään, tai se voisi olla rakkain kirjani, Peppi Pitkätossun tarinat. Peppi on muisto lapsuudesta, mutta muuten minulla on melko vähän esineitä, jotka olisivat kulkeneet mukanani 20 vuotta tai edes lähelle.
Mietin asiaa tulipalotilanteen kannalta: minkä menettämistä oikeasti surisin todella paljon? (Kannettavan tietokoneen, tietty, koska siellä ovat kaikki työhön liittyvät asiat ja paljon valokuvia, mutta luotan siihen, että tulipalon sattuessa kone olisi työhuoneella.)
Lopulta rakkaimman esineen status oli aika helppoa jakaa. Kaikkein rakkainta minulle ovat ne lukuisat kirjeet ja kortit, joita saan siskoltani ja ystäviltäni. Niitä on jo kellarissa yksi laatikollinen, jota selailin muuton yhteydessä, mutta tällä hetkellä kerään niitä kauniiseen Postin pahvilaatikkoon, jonka sain ystävältä lahjaksi kerran. Laatikossa on Edelfeltin Virginie -maalaus.
Sain toissapäivänä taas ihanan, rakkaan kirjeen, joka alkoi: "Hei västäräkkini!" Melkein aloin itkeä. Jos minulla on elämässäni joku, joka sanoo minua västäräkikseen, en voi valittaa. On hän tainnut sanoa minua rusinapullaksikin. :) Olen aika onnekas ihminen.
Tämä laatikko on minulle merkityksellinen esine sisältönsä takia. Se muistuttaa siitä, mikä on oikeasti tärkeää kaiken tämän työstressin, kilpailun, rahan ja kiireen maailmassa. Ilman läheisiä ihmisiä ja ystäviä elämä olisi aika kamalaa.
Tämä laatikko on minulle merkityksellinen esine sisältönsä takia. Se muistuttaa siitä, mikä on oikeasti tärkeää kaiken tämän työstressin, kilpailun, rahan ja kiireen maailmassa. Ilman läheisiä ihmisiä ja ystäviä elämä olisi aika kamalaa.
