Julmahuvi-ilta oli onnistunut, vaikka itse sanonkin. Katsottiin kaikki jaksot, naurettiin itsemme kipeiksi ja oltiin yhdessä. Pieneen asuntooni mahtui hyvin kahdeksan vierasta! Tarjoilut tekivät kauppansa vaihtelevasti; joku ei tykännyt punajuuri-sinihomejuustopiiraista, mutta joku toinen taas pyysi reseptiä (joka on oikeastaan vain minun ja siskoni päässä). Jatkoille lähdimme Sohwille, joka oli kuitenkin niin täyteen ammuttu, ettei siellä ollut oikein viihtyisää. Osa lähti kotiin, minä kävin vielä häppärikierrosta Jussin, Markuksen ja Jennyn kanssa, mutta tulin jo viimeisellä bussilla kotiin. (Viimeinen bussi minun luokse lähtee lauantaisin yhden aikaan, joten aina on ollut suht rauhallinen ilta, jos sillä tulen.)

Erityisen tyytyväinen olen kahdesta asiasta:
      että viimeinkin sain näytettyä kavereilleni kotini - se on kuitenkin ihmisten päästämistä omalle reviirilleen, askeleen lähemmäksi. Yllättäen tänne tulivat myös Markus ja Tuomas, jotka olivat ainoat kotonani aiemmin käyneet, mutta muut olivat täällä ensimmäistä kertaa;
      ja että sain pidettyä mopon käsissä eli virsut ei lipsuneet ja silti minulla oli hauskaa. Etten alkanut juoda kuin sieni ja nolannut itseäni, vaan tiesin koko ajan mitä teen. Ja etten jatkanut vielä yhden aikaan, vaikka houkutus oli suuri, vaan lähdin kotiin. Minulla on aina niiden iltojen jälkeen niin kamala morkkis. Ja eilisen häppärikierroksen ansioista rahaa meni vain 6 euroa!

Vaikka krapulaa en myönnä, tuntuu eilinen kuitenkin sen verran tykyttävänä kipuna ohimoilla ja raukeutena lihaksissa, että taidan jättää väliin suunnittelemani luisteluretken. Sen sijaan pysyn kotona ja teen vähän paperi- ja ajatustöitä. Niitä on rästissä.