Huolimatta siitä, että vinguin marraskuun olevan kaikkein ankein kuukausi, olen tänään marraskuun alun kunniaksi ottanut itseäni niskasta kiinni ja hoitanut monta roikkumassa ollutta asiaa eteenpäin. Hyvä minä!

Kummallista on kuitenkin ihmisen vainoharhaisuus. Jätin jatko-opiskelijahakemukseni tänään laitokselle, ja alle tunti sen jälkeen aloin miettiä, tarkistinko tutkimussuunnitelmani varmasti tarpeeksi monta kertaa. Olin ihan varma, että olin antanut sinne sen kaikkein paskimman version (niitä versioita on jo aika monta koneella). Hyvä etten käynyt hakemassa sitä takaisin hermostuksissani! Tulin kotiin ja tarkistin ensimmäisenä, mitä kaikkea ko. tiedostossa luki. Ihan ok se oli, ei mikään huipputeksti, mutta kelvannee. Ei minua ole kukaan käännyttämässä pois, hyväksyminen on enemmänkin muodollisuus, mutta ainahan oman tekstin palauttaminen kirpaisee vähän vatsanpohjaa.

Nyt olen lähdössä teatteriin kavereiden kanssa. Tai syömään. Riippuu siitä, saadaanko viime hetken lippuja kaupunginteatterin pienelle näyttämölle. Jos ei saada, mennään syömään, mutta jos pääsen teatteriin tänä iltana, niin - no, perästä kuuluu eli kuulette siitä sitten. :) Lähden bussilla, syysmyrsky ei houkuta pyöräilemään. Jo kotimatkalla iltapäivällä tuuli niin kovaa, että pyörä tuntui kulkevan mieluummin taaksepäin.