Alkaa jo hävettää tämä vinkuminen gradun suhteen, mutta minkäs teet. Se on mielessä jatkuvasti - jos ei koko ajan niin joka toinen hetki. Tänään tuli kuluneeksi kolme viikkoa, kun jätin sen tarkastettavaksi. Vielä tämän viikon minun on kai pakko odottaa kärsivällisesti, ennen kuin alan muotoilla kohteliasta ja nöyrää sähköpostia, jossa tiedustelen, milloin se tulos mahtaa tulla. 

KELA huohottaa jo niskaan. Ne haluaisivat 3.4. mennessä tutkintotodistukseni, jotta voisin saada huhtikuussa opintotukea uusista opinnoistani. Mutta enhän minä mitään tutkintotodistusta ehdi siihen mennessä saada, sen anomisessa on oma paperisotansa (tai no, yksi paperi vain, mutta se pitää postittaa ja sitten odottaa päätöstä ja todistusta postissa). Eli jään vaille huhtikuun tukea. Toivottavasti se maksetaan takautuvasti, muuten joudun pesulaan töihin tai muuta vastaavaa. Rahat ei taida riittää edes vuokraan, pitää lainata joltain kaverilta... Tyhmää.

Ja mitä arvosanaan tulee, en pysty olemaan ajattelematta sitä. Olen yrittänyt kouluttaa itseäni ajattelemaan, ettei se ole tärkeää. Mutta onhan se, on se minulle itselleni tärkeä, vaikka sitä ei kukaan koskaan tule kysymään yhdessäkään työhaastattelussa. Mutta valitettavasti se arvosana merkitsee minulle kuitenkin jotain. Joskus kirjoitin, etten halua olla sellainen ihminen, jolle arvosanat ovat kaikki kaikessa. Ei se graduarvosana olekaan maailman tärkein asia, mutta kyllä se minulle jotain merkitsee silti.

Henriikan kanssa joskus puhuttiin, kuinka vaikeaa olisi ottaa vastaan C. Se tekisi kipeää. Eläisin sen kanssa, mutta kyllä hävettäisi. En tiedä, voisinko enää tehdä toista gradua, jos ensimmäinen olisi tuota luokkaa. M on sitten se "ihan hyvä", joksi professorini graduani luonnehti. Siihen yritän valmistella itseäni, että M sieltä tulee, ja jos tulee niin siihen pitää sitten olla tyytyväinen. Se on oikeasti ihan hyvä arvosana, en saisi vinkua yhtään. En yhtään. Mutta silti näen unta siitä, että saisin E:n. Kaunista, itsetuntoa kohottavaa unta, josta on aina ikävä herätä todellisuuteen, joka on vain odotusta.