Viime lauantaina räjähti: järjestimme Vuokraemäntäni kanssa yhteiset valmistujaisjuhlat. Vieraita oli, sää suosi, ruokaa riitti ja jäikin valtavasti, juomaakin jopa jäi. Ihania ystäviä, jotka olivat panostaneet juhlaan pukeutumalla koodin mukaan: tehtävänä oli valita historiallinen henkilö tai aikakausi. Aurinko helli ja tunnelma oli loistava, huolimatta ihmisten kiusaksi :) kehittelemistämme ohjelmanumeroista eli kilpailuista ja tehtävistä. Siskoni oli ommellut (!) minulle ihanan vaaleanpunaisen Elizabeth Bennet -puvun, jonka kaula-aukkoa koristivat helmet ja silkkiruusut. Olin aivan prinsessa!
Kiitos kaikille, jotka olivat paikalla! Niille, jotka eivät olleet, laittaisin mielelläni valokuvia, mutta valitettavasti en sitä tee, kun en kuvattavilta ihmisiltä muistanut lupaa kysyä. Mutta te pystytte laatimaa kuvan siihen itsekin: kuvitelkaa puutarha, paljon ihmisiä hauskasti pukeutuneita, musiikkia (meillä oli ihan oikea dj ihan oikeilla levysoittimilla), auringonpaistetta, ruokaa, ruokaa, ruokaa ja juomaa, juomaa, juomaa, lisää ruokaa ja iloa niin että puutarha soi.
Nyt on sitten juhlan jälkeinen arki, joka ei ikinä oikein tunnu hohtoiselta. Töissäkin on hiljainen päivä. Se onneksi korjaantuu jo huomenna, kun museolla riittää väkeä enemmän kuin tarpeeksi, mutta tänään on vähän tämmöistä. Teen tätäkin työaikana. Tai ehkä voisin sanoa tätä lounastauoksi. :)
Yksi asia minua harmittaa tässä kesässä: en ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin. Työpäivät venyvät matkan takia pitkiksi ja iltaisin en jaksa kuin muutaman sivun, ennen kuin nukahdan. Vuokraemäntäni kirjahylly on niin täydellisen ihana, siellä on paljon kirjoja, joita haluaisin lukea, mutta parhaillaan menossa oleva Tohtori Zivagokin etenee vain pienin askelin. Yleensä luen kesäisin enemmän, siksi tämä nykytilanne harmittaa.
