Lapsuuden tyttökirjaklassikko Salainen puutarha on kertomus Mary-tyttösestä, joka menettää vanhempansa ja muuttaa Intiasta Englantiin. Kirja on ylistyslaulu Yorkshiren nummille ja niiden terveelliselle vaikutukselle, joka kirjassa tulee esiin mm. lapsen pulskistumisena. Salainen puutarha ei ole vain Maryn tarina, vaan myös hänen sairaaksi hemmotellun serkkunsa Colinin toipumisen tarina.

Välillä kirja sopisi terveystiedon oppikirjaksi, niin rautalangasta väännettyjä terveysohjeita siinä annetaan (juo kermaa, syö paljon, hypi hyppynarulla, hymyile, pidä ihmisistä!) Toisaalta tarina on niin yksinkertaistettu ja kirkasotsainen, että sitä voisi lukea minkä ikäiselle lapselle tahansa.

Välillä Salainen puutarha ärsytti puhtoisuudellaan, jota en aina jaksanut ymmärtää edes aikakaudelle tai kirjallisuuden lajille tyypillisenä piirteenä. Erityisen ärsyttävä hahmo oli Dickon, köyhän torpan poika, joka eli nummella ja nummesta, kesytti eläimiä ja kasvatti puutarhaa. Dickonin hahmo oli niin täydellinen, että en varmaan kestäisi sellaisen pojan kanssa samassa huoneessa paria minuttia kauempaa. Jee.

Pitäisi varmaan katsoa joku kirjasta tehty elokuvakin. Lapsena Salainen puutarha ei ärsyttänyt minua niin paljoa, en tiedä miksi juuri nyt.