Eilen iltapäivällä kaksi jännää kokemusta, jollaisissa en ollut ennen ollut.

Ensinnäkin: kaupunki pimeni sähkökatkoksen takia. Lisää Keskisuomalaisessa. Yliopiston kirjastolla oli aika jännä tunnelma, kun kaikkialla oli pimeää. Samoin kävi pienessä korttikaupassa, jossa olin kun sähkökatkos alkoi. Yhtäkkiä ihmisillä olikin sanottavaa toisilleen tavallisen hiljaisuuden sijaan.

Hiljaisuutta käsiteltiin myös illan Cuenta Cuentosissa Vakiopaineessa. Luin Joni Skiftesvikin novellin Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja. Yksi tarinaillan vetäjistä ohjasi sitten "experimentin": kaikkien piti istua hiljaa - tai oikeastaan puhuminen oli sallittua, mutta ei kuiskiminen kavereille. Jos tuli tarve puhua, niin sen sai tehdä, kunhan sanoi asiansa ääneen kaikille. Aikaa kokeilulle oli 15 minuuttia, ja eihän juuri kukaan puhunut. Sen aikaahan suomalainen nyt pystyy hiljaa olemaan. Paikalla ollut espanjalainen vaihto-oppilas oli hiukan ihmeissään ja nauroi makeasti tilanteelle. Omituisimmat hetket syntyivät siitä, kun baariin tuli joku ulkopuolinen. Tunnelma oli varmasti aika erikoinen, puhetta ei missään vaikka tupa oli täysi. Se oli jännä kokeilu, mutta onneksi kesti vain vartin.