Luin Märta Tikkasen muistelmaromaanin Kaksi. Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta. En ole tutustunut Tikkasen tuotantoon kuin hyvin kapeasti, miehensä Henrik Tikkasen tuotantoa tunnen vielä vähemmän. Siksi Kaksi jäi vähän vieraaksi kirjaksi. Se käsitteli niin kovin paljon Tikkasten tuotantoa, että tunsin itseni välillä sivistymättömäksi, kun en ollut esimerkiksi Henrik Tikkasen osoitekirjoja lukenut. Heidän kirjoissaan käsiteltiin paljon yksityiselämää, ja jollain tavalla he kai kamppailivat kirjojensa välityksellä keskenään.

Kaksi on Märta Tikkasen tarina heidän avioliittoonsa. Henrik on kuollut, mutta hänen kirjoittamanaan kuvaus olisi varmaankin erilainen. Mieleenpainuvaa Märtan kirjassa oli se, kuinka hän uudestaan ja uudestaan kuvaili miehensä alkoholismia, hänen tapojaan terrorisoida vaimonsa uraa, itsekkyyttään ja lopulta psykoottisuuttaan ja vainoharhojaan. Kuitenkin he rakastivat toisiaan, eivätkä olisi voineen kuvitella olevansa erossa.

Avioliittokuvauksen lisäksi Kaksi piirtää kuvan supertehokkaasta feministiäidistä, joka hoitaa sekä lapset, työn että kirjailijauran ja siinä sivussa pärjää vielä hurjana luovan alkoholistimiehen kanssa. Siinä olisi mallia nykyajan suorittajille: ei 2000-luku tunnu vielä missään, kokeilkaahan Märta Tikkasen elämää hetki, niin saatte mallia suorittamisesta!