Olin suunnitellut tälle päivälle ohjelmaa: pyykkäämisen jälkeen kävelen päiväkävelyksi Makuuniin, vuokraan jonkin leffan, ostan valtavan pussin karkkia ja tulen kaupan kautta kotiin viettämään illan itseni kanssa. Nyt olen kulkenut pyykkituvan polkua, eikä minua kiinnosta yhtään lähteä kävelylle. Ulkona on harmaata, kadut loskaisia, pilvet roikkuvat alhaalla. Ei ole varsinaisesti kylmä, mutta enpä kyllä tuota lämpimäksikään ilmaksi sanoisi. Inhottavaa.

Sitten silmäni osuivat erääseen kirjahyllyn helmeen, Robin Hobbin Näkijän taru -sarjaan. Luin yli kuukausi  sitten pitkästä aikaa ensimmäisen osan, ja nyt tuli aivan valtava ikävä jatkaa Fitzin kanssa. Niinpä päätin, että kävelylenkki saa lyhentyä lähikauppaan, vaikka sieltä ei saakaan luomumaitoa. Mutta saa sieltäkin karkkia ja mitä perustarvikkeita nyt olikaan listallani, ei paljon mitään. Pyykkäämisen loputtua (viimein!) käyn kaupassa, laitan ruokaa ja sillä aikaa kun kasvismakaroonilaatikkoni kypsyy, päivitän vähän mieleeni, missä vaiheessa tutkimussuunnitelmani on ja mitä sille vielä pitää tehdä. Sitten - oi ihanuutta - vietän loppuillan Kuudessa herttuakunnassa.

En ole ehtinyt tammikuussa lukea niin paljon kuin olisin halunnut. Vietettyäni päivät (tai ainakin osia niistä) kirjastolla, on muu lukeminen vähentynyt vain iltalukemiseen, johon yleensä riittää 15 minuuttia ennen kuin nukahdan. Harmittaa, sillä lukeminen on rakkain harrastukseni, leponi ja rentoutumiseni. Siksi olen oikeastaan aika iloinen, että päätin vaihtaa elokuvan kirjaan tämän illan ohjelmassa. Oikein odotan sitä hetkeä, kun taas avaan kirjan ekan sivun ja tarina alkaa, muut äänet häipyvät ja on vain Seikkailu.

Huomenna matkustan siskon luo Helsinkiin. Ensi viikolla on edessä pitkiä ja työntäyteisiä päiviä Museoviraston arkistossa. Ihan hyvä käydä Kuudessa herttuakunnassa tänään keräämässä energiaa.