Tänään en ole tehnyt yhtään mitään. Mutta toisaalta olen saanut aikaan paljonkin. Olen vienyt pyörän huoltoon, mitä olen lykännyt vaiks kuinka monta viikkoa. Kävin myös viimeinkin pankissa keskustelemassa opintolainan takaisinmaksusta ja sain paljon hyödyllistä tietoa. Se käynti oli hyvä! Tunsin itseni varsin aikuiseksi, kun hoidin näin tärkeää asiaa. Vähemmän aikuinen tunne tuli kun tajusin, että on lounasaika enkä ole vielä vilkaissutkaan mukana roikkuneita työpapereita. Mikä lusmu!

Kävelin auringonpaisteista katua keskustasta yliopistolle ja suoraan kahvihuoneeseen, missä viihdyinkin seuraavat kolme tuntia. Katsoin minä niitä spss-papereitanikin vähän, mutta työn puolesta meni aika harakoille koko päivä. Kahvittelun lomassa kyllä pohdimme jotain muistiin ja muistoihin (eli tutkimukseen) liittyvää, mutta enimmäkseen vain kalkatimme kaikkea mahdollista, niin kuin työkavereitten kanssa nyt vaan voi jutella, kun ei ole kiire ja on heinäkuu, eikä ketään oikein huvita tehdä mitään hyödyllistä.

Tuntui kumman vaivalloiselta kävellä kotiin ja sen jälkeen kauppaankin. Pyörällä olen tottunut pääsemään nopeasti paikasta toiseen eikä kenkien kävelykelpoisuudella ole ollut ihan niin suurta väliä. Pyörän ollessa huollossa joudun miettimään tarkemmin aamuisin, mitä laitan jalkaani.