"Eräänä aamuna, heti päästyäni ison huoneen ikkunain ääreen, huomasin jotain epätavallista. Minulle hyvin tuttujen lentokoneiden keskellä oli aivan uusi kone. Niin isoa en ollut koskaan nähnyt. Tämä ilmeisesti yöllä saapunut vieras seisoi siinä majesteettisena toisten joukossa, kirkkaan harmaat siivet levällään. Se kiinnosti minua heti. Unohdin sen sukulaiset, jotka näyttivät kovin pieniltä sen rinnalla, ja toivotin sen tervetulleeksi. Maa ja taivas yhdessä eivät olisi voineet lähettää minulle kauniimpaa lahjaa. Otin sen isoksi toverikseni. Jaoin sen kanssa sen siivet ja jyrinän, vieläpä  komensin sen levittämään kuolemaa.
     Usein se askarrutti ajatuksiani. Olin ylpeä nähdessäni sen nousevan ilmaan päästäen ärjynnän, joka sai kaiken vapisemaan ja johon vain se yksin pystyi, ja sitten suuntaavan lentonsa hitaasti kohti etelää. Minkään muun koneen viipyminen ei ollut koskaan tehnyt minua yhtä levottomaksi. Aina minusta tuntui että se viipyi liian kauan etelässä. Ja kun se palasi, olin kuulevinani sen hengittävän vielä tavallistakin raskaammin; minusta se näytti väsyneeltä, hyvin väsyneeltä. Niinä hetkinä toivoin, ettei se koskaan lähtisi etelään, jossa sen oli taisteltava. Menkööt toiset, nuoremmat. Se tarvitsi hiukan lepoa."

Albanialaisen Ismail Kadaren vuonna 1971 ilmestynyt kirja Kivisen kaupungin kronikka on hieno kuvaus sodasta lapsen silmin. Kadare on sijoittanut kirjan omaan ympäristöönsä, pieneen albanialaiskaupunkiin Girokasteriin. Kirjan kertoja on pieni poika, joka kokee toisen maailmansodan ja näkee, mitä se aiheuttaa hänen kaupungissaan ja kaupungilleen. Kaupungit miehittäjät vaihtuvat italialaisista kreikkalaisiin tiuhaan tahtiin. Lentokoneet lentävät, niitä varten rakennetaan kenttä, joka on pienelle pojalle tärkeä. Pommituksilta suojautumisessa mielenkiintoisinta on, että juuri kertojan kotitalon kellari on määrätty kadun pommisuojaksi. Sota on niin kovin toisenlainen lapsen silmin. Kaikkein raadollisimmin tämä lapsen näkökulman erilaisuus aikuisiin nähden tulee esiin siinä vaiheessa, kun sota muuttuu sissi- ja sisällissodaksi ja naapurit tappavat toisiaan.


Ismail Kadare on siis käytännössä ainoa tunnettu albanialainen kirjailija. Hän kirjoittaa sekä ranskaksi että omalla äidinkielellään albaniaksi. Suomenkieliset käännökset on tehty ranskan kielestä, enkä voi olla ajattelematta, mitä Kivisen kaupungin kronikan nytkin rikkaasta kielestä ja vahvasta ilmaisuvoimasta ehkä on saattanut kadota kielestä toiseen käännettäessä. Häneltä on suomennettu lisäksi esikoisromaani Kuolleen armeijan kenraali ja Särkynyt huhtikuu.