Ihana ilta eilen! Olin työkavereitteni kanssa katsomassa Ypäjän Musiikkiteatterin tämän kesän kovasti kehutun spektaakkelin The Sound of Music. Olen aikaisempinakin kesinä kuullut kehuja Ypäjän Musiikkiteatterin kesätuotannoista ja kiinnostuin tästäkin jo ennen kuin sain tietää, että eräs työkaverini soitti teatterin yhtyeessä. Sehän tietysti tuplasi innon päästä näkemään jälleen von Trappin perheestä kertova musikaali.

Puhuimme työkavereitteni kanssa näytöksen jälkeen siitä, kuinka tuttu ja silti uusi The Sound of Music joka kerta on. Laulut ovat niin tuttuja, juonesta puhumattakaan, osan vuorosanoistakin osaisi jo toistaa, niin monta kertaa nähty musikaali tämä on. Eikä siis pelkästään elokuvana, vaan eri näyttämöversioina. Ypäjällä ohjaajana toiminut Valtteri Roiha oli painottanut musikaalin komediallisia aineksia, ja niinpä yleisö nauroi katketakseen useaan kertaan. Toki tutut laulut heruttivat myös liikutusitkun silmään, mutta onneksi en ollut siinäkään ainoa.

Minulla on kotona hyllyssä Maria von Trappin omaelämäkerta, jonka luin joskus lukioaikoina. Todellisuus on toisaalta tarua ihmeellisempi, toisaalta musikaali on oikean von Trappin perheen elämää huomattavasti romanttisempi. Kyllä, Maria tuli luostarista kapteeni von Trappin lastenhoitajaksi ja he menivät naimisiin ja kyllä, he pakenivat Itävallasta, koska eivät halunneet asua natsien hallitsemassa isänmaassaan. Mutta ei, kaikki ei ollut aivan niin ruusunpunaista kuin musikaali kertoo. Mutta eihän se olisikaan maailmanmenestysmusikaali, jos se kertoisi ankarasta arjesta. :)

Eilisillan upean musikaalikokemuksen jälkeen ajomatka kotiin ei ollutkaan enää yhtä ihana. Turkuun on Ypäjältä reilut 70 km. Olin kotona puoli yhden jälkeen. En pidä pimeässä ajamisesta ja olinkin aika ahdistunut koko matkan.