Tali-Ihantala 1944 jyskyi korvissa ja läikkyi silmissä niin, että päätin karkottaa sen jouluaskartelulla. Yritän yleensä olla askartelematta mitään, mutta nyt tulivat säästösyyt ja joudun tekemään yhden lahjan osittain itse. Kankaalle värin tuputtamista lähinnä. Valmistelin mielestäni huolella ja tein kaksi koeversiota, jotka onnistuivat mainiosti. Kolmas oli sitten lahjaksi menevä versio, ja totta kai sain aikaan tuhrun. Harmittaa. Ei kovin suuri tuhru, mutta riittävä tekemään lahjasta kakkoslaatuisen. En ole ihan varma vielä, mitä teen. Toisaalta rahaa ei olisi tehdä uutta, mutta toisaalta on noloa antaa huono lahja. Ehkäpä annan tekeleen kuivaa ja harkitsen asiaa huomenna uudelleen.

Askartelu on kyllä tehokasta sodan karkottamispuuhaa. Vieläkin tykit soi korvissa, mutta kuvat silmissä ovat siistiytyneet. Ehkäpä tästä vielä pääsee nukkumaan tänään ilman ikäviä unia. Huomenna tulossa vieraita, kiva päivä siis tiedossa!