Välillä niitä tulee sarjana. Pieniä asioita, jotka harmittavat. Eilen taas tuli aaltona:

Olin suunnitellut meneväni tänään katsomaan viimeinkin Maameren tarinat -elokuvan. No, enpä mene, sillä sitä ei enää pyöri Jyväskylässä. Kaikesta ihanuudestaan huolimatta tämä kaupunki on välillä tuskastuttavan pieni.

Päätimme järjestössä  perua kirpputorisuunnitelmamme resurssipulan vuoksi. Olin itse ensimmäisenä perumassa, sillä nyt on niin paljon juttuja kesken, ettei energia riitä uusiin tapahtumiin. Mutta harmittaa se silti. Se kirppari olisi ollut pj-kauteni paras juttu, haaveilin siitä jo viime keväästä asti, mutta nyt ei vain repeä kaikkeen. Hoidan mieluummin vähemmän asioita vähän paremmin kuin kaiken vähän huonosti.

Olisin mennyt tänä aamuna uimaan, mutta eilen illalla kurkku kipeytyi aika pahaksi ja tuli kurja olo. En voinut mennä uimaan, ja kaipaan jo sinne kahden viikon tauon jälkeen. Tänä aamuna on edelleen ollut ahdistava puristus karheassa kurkussa, joskin päänsärky on helpottanut. En vielä tiedä, lähdenkö seminaariin iltapäivällä vai käynkö vain bussilla kaupungissa postittamassa Kulttuurirahaston hakemuksen - joka tietysti pitäisi ensin tehdä.

Pettymyksistä pahantuuliseksi tullutta mieltäni aion hoitaa iltahemmottelulla: menin semmaan tai en, aion syödä illalla jotain hyvää ja vaikka katsoa jonkin hyvän leffan. (Melukylän lapset, tai vaiks Gilmoreja, tai Aamiainen Tiffanylla.) Jos pysyn iltapäivän kotona, voisin hyvin myös aloittaa seikkaiiluni Facebookissa, nyt ainakin olisi aikaa, jos päänsärky vain kestää tietokoneen ruudun tuijottamisen.