Johtuiko omasta vähän vaisusta olotilasta vai mistä lienee, mutta tänä vuonna Jyväskylän kirjamessuilta puuttui se energisyys ja iloisuus, joka jäi viime vuodesta mieleen tunnelmana. Väkeä oli tänään ihan kohtalaisesti, eilen oli kuulema ollut vähän tyhjää. Ihan kuin näytteilleasettajia olisi ollut vähemmän tänä vuonna?

Jokatapauksessa oli ilo mennä mukaan messuilemaan. Ystäväpariskunnan kanssa kiertelimme myyntikojuja tai taivastelimme käytettyjen kirjojen hintoja. Ostin pieniä juttuja messutuhlailuksi: kolme kirjaa ja jääkaappimagneetin.

Kirjat voisi tietysti mainitakin. Ensinnäkin löysin viimeinkin halvalla Kalevalan pokkaripainoksen, jota voin ryhtyä kantamaan laukussa mukana. Kalevala on minulta lukematta, ja olen ajatellut paikata tämän aukon yleissivistyksessäni vähitellen. Lisäksi ostin ristiriitaisuudestaan (muistaakseni, tämä täytyy tarkistaa yhdestä vanhasta opiskelumonisteesta) kuuluisan Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen ja Kreikkakuumeisena ostin myös klassikkopokkarin Tällaista oli elämä antiikin Kreikassa. Toivottavasti ehdin lukea sitä ennenkin matkaa, mutta ajattelin sen olevan hyvää matkalukemista, josta voi poimia parhaita paloja ääneen vaiks iltaisin Pikkutytön iltalukemiseksi, tai ihan omaksi viihteeksi.

Ainoa kirjailijahaastattelu jonka kuuntelin, oli Pasi Ilmari Jääskeläisen juttutuokio. Hän vaikutti vähän väsyneeltä, niin kuin hän omien sanojensa mukaan olikin. Silti hihittelin taas hänen jutuilleen, se piristi. Hyvin oli väkeä kuuntelemassa, joten toivottavasti kirjojakin meni kaupaksi.

SKS:n osasto oli tällä kertaa pettymys. Halvalla myytävät kirjat eivät ole uudistuneet viime vuosina, joten niistä minulla alkaa olla jo kaikki, jotka kiinnostavat. Uusia hyviä tarjouksia ei ollut, enkä suostunut maksamaan mistään kymmentäkään euroa. Taidan olla (vähän) nuuka ja sen takia huono messuasiakas.