Jos Timo K. Mukka jäi soimaan ajatuksiin pitkäksi aikaa (on siellä oikeastaan vieläkin), oli Terry Pratchett (eurooppalaisen kustantajan sivuilla ja Wikissä) juuri sopivaa luettavaa loman alkajaisiksi: kevyttä, harmitonta ja aina yhtä hassua. Kyllä vain, yhä vieläkin jaksan nauraa hihitellä Pratchettin vitseille.

Talventakoja (Karisto 2007) jatkaa Pratchettin nuorisosarjaa, joka kertoo teräväpäisestä noitaoppilaasta Tiffany Särkysestä. Vaikka tarinat sijoittuvat Kiekkomaailmaan, ovat viittaukset siihen vähissä. Kiekkomaailma on tausta, ei tarinan kehys niin kuin muissa Kiekkomaailma-kirjoissa. Muori Säävirkku on keskeisesti mukana ja joitain muista kirjoista tuttuja asioita voi bongata, esimerkiksi Kuoleman, mutta oleellista se ei ole. Aikaisempien Tiffanysta kertovien kirjojen (Vapaat pikkumiehet ja Tähtihattu) lukeminen auttaa ymmärtämään Talventakojaa, mutta ei ehkä silti ole välttämätöntä.

Tällä kertaa Tiffany innostuu hiukan liikaa vuodenaikojen vaihtumiseen liittyvästä Morristanhusta, hyppää tanssijoitten joukkoon (tietenkin kiellettyä) ja saa itsensä Talventakojan ihastumaan itseensä. Sinnikäs ihailija haluaa tehdä Tiffanysta kuningattarensa. Tiffany ei tietenkään moiseen suostu, mutta Pratchettin eduksi on sanottava, että hän on kirjoittanut Tiffanysta ihmisen. Jopa hyvin jalat maassa -tyyppinen ja älykäs Tiffany on ihan oikea nainen ja tuntee itsensä imarrelluksi, kun kaikki maailman lumihiutaleet ovatkin yhtäkkiä hänen kuviaan. Sen sijaan jättimäiset Tiffanya esittävät jäävuoret merellä menevät jo hänenkin mittapuullaan överiksi.

Tiffany itse ei vetoa minuun mitenkään erityisesti, mutta olen lukenut näitä kirjoja Feeglien takia. He ovat niitä vapaita pikkumiehiä, joista sarjan eka osa on saanut nimensä. Feeglet ovat pieniä sinisiä miehiä, joilla on kiltti yllään, jotka rakastavat yli kaiken tappeluita, olutta ja jälleen tappeluita. He pelkäävät ainoastaan nalkuttavia, vihaisia naisia sekä lakimiehiä. Ja myös liian pitkiä sanoja kirjoissa. Feeglet elävät omassa erikoisessa yhdyskunnassaan, jossa on vain yksi nainen, joka johtaa koko klaania. Feeglet ovat mainio keksintö Pratchettiltä. Suomentajalle heidän kielensä on saattanut tuottaa päänvaivaa, mutta minusta Mika Kivimäki onnistuu ihan hyvin. Silti tämän kirjan luettuani tuli ensimmäisen kerran ihan oikea mieliteko lukea jotain Pratchettia alkukielelläkin - Neil Gaimanin tapaan hänen kaikki kielelliset kommervenkkinsä eivät kuulema ole käännettävissä.