Hui hai, nakkelin niskojani ja venytin kreikkalaisen kirjallisuuden käsitettä tällä viikolla. Kevyen luettavan kaipuuni oli kova, ja kuin vastaukseena toiveisiini oli siskolla kirjastosta lainassa Eileen Favoriten Sankarittaret (2008), josta olin lukenut mm. Hömpän helmet -kirjallisuublogista ja johon tartuin innokkasti hetimmiten.

Tuima kirjoittaa Hömpän helmissä Sankarittarien juonesta paljon paremmin kuin minä osaisin, joten jätän juonen tiivistämisen väliin. Kerron vain, että kirjan ideana on, että kirjojen sankarittaret tarvitsevat välillä lepoa kirjoistaan ja tulevat lepäämään kirjan kertojan, murrosikäisen Pennyn äidin, Anne-Marien hoitokotiin nimeltään Uudistila. Uudistilalla on siis käynyt niin Scarlett O'Hara kuin Catherine Earnshaw'kin, ja Rouva Bovary ja Anna Karenina ja monet monet muut.

Sankarittaret on helppolukuinen, kevyt romaani, mutta sen idea on hyvä ja tarina on sujuvasti kirjoitettu. Päähenkilön heräävä murrosikäisyys henkii tekstistä, se on minusta aidon tuntuisesti kuvattu. Juoni on toimiva ja riittävän toiminnallinen niin, ettei kirja jää vain erilaisten suosikkisankarittarien esittelyksi. He ovat kirjassa sivuosissa, päähenkilöitä ovat kuitenkin Penny ja hänen äitinsä.

Välillä lukiessa minulle tuli mieleen, että Eileen Favoriten on päässyt kirjassa herättämään henkiin kaikki suosikkisankarittarensa. Kirjan avulla hän on herättänyt eloon sen, mistä kaikki joskus haaveilevat: kunpa joskus tapaisin suosikkikirjani henkilön. Kotisivuillaan Favorite kuitenkin toteaa, ettei hän ole valinnut suosikkejaan, vaan parhaiten Pennyn seikkailun tunnelmiin kulloinkin sopivan sankarittaren.

Menee vähän sekavaksi selostukseksi, kun en kerro juonesta mitään. Anteeksi. Mutta lukekaa tämä kirja, se on hauska ja sopii hyvin kesään ja aurinkoiseen tunnelmaan. :)

Paikkaan poikkeamista kreikkalaisen kirjallisuuden kuukaudestani syömällä tänään kreikkalaisessa ravintolassa. Sehän varmasti korvaa parikin kirjaa, eikös?