Nyt tiedän olevani sentimentaalinen hassu, mutta tämä runo (tai oikeastaan laulu) tuli vastaan kalenterin välistä. Lauleskelin sitä jossain vaiheessa kesää työmatkoilla, ja kun nyt luin säkeet uudestaan, se kolahti taas.
Juuri tältä tuntuu nyt, kun lokakuu taittuu marraskuuksi ja ulkona on pilkkopimeää, mustaa ja märkää syksyä.
Tunnistan kasvot meren ja jään, tavoitan hetkeksi tuulen
Minä tunnen totisen katseen, totisen sielun ja sen hymyn
Kun polttaa ikävä ja kaipuu mennä ja palaa ikävä jäädä
Jos tahdot tietää, mitä on pimeä, asu luonani lokakuu
Jos tahdot nähdä, mitä on valo, pysy luonani kesään
Nämä aamupäivät voi oottaa, pian se saa yöksi jäädä
Nämä sateet ja pakenevat pilvet, aavistan taivaan
Kuuletko äänen ja äänettömyyden, näetkö taakse harmaan
Sinua katson ja sinua kosketan ja sinä tulet mukaan
Jos tahdot tietää, mitä on pimeä, asu luonani lokakuu
Jos tahdot nähdä, mitä on valo, pysy luonani kesään, kesään...