Lomalukemisen valitseminen oli vaikeaa, mutta lopulta arvonnan voitti kirjakaupan pokkarihyllyllä brittiläisen kirjalijan, H.E.Batesin (1905-1974) tv-sarjanakin joillekin tuttu Oi ihana toukokuu (alkuper. 1958, suomennosvuotta en tiedä ja kirja jäi siskolle lainaksi joten en pysty tarkistamaankaan). Luulen, ettei monikaan kirja olisi sopinut paremmin helteiselle rannalle rusketuslukemiseksi (tai minun tapauksessani pisamointilukemiseksi) tai väsyneelle mielelle paluumatkan lentokoneviihteeksi. Oi ihana toukokuu on läpeensä hyväntuulinen ja helppo, kevyt kirja, jonka tunnelma tarttuu.

Pokkariini oli itse asiassa koottu kolme Batesin Larkinin perhettä kuvaavaa romaania, joista ensimmäinen, The Darling Buds of May on antanut nimen koko opukselle. Kuvauksen kohteena on siis värikäs Larkinin perhe: Pappa, Mamma ja kuusi lasta (myöhemmin seitsemän) sekä ystävät ja tuttavat. Pappa ja Mamma Larkin ovat maailman positiivisimpia ihmisiä, omalaatuisia hauskalla tavalla ja kertakaikkisen elämäniloisia. Perhettä voisi pitää jopa jollain tapaa boheemina, niin vastoin yleistä elämäntapaa heidän katsantokantansa välillä kulkee. Kirjan alussa Larkinien maatilalle tulee verotarkastaja, herra Charlton, joka rakastuu hetkessä Larkinien vanhimpaan tyttäreen Marietteen (jota näytteli tv-sarjassa Catherine Zeta-Jones, joka istuu kirjan kuvaukseen Mariettesta täydellisen hienosti). Charley (Cedric) Charlton lumoutuu Larkineista ja jää osaksi perhettä, sillä eihän kukaan, kukaan voi vastustaa näitä ihmisiä ja heidän pursuavaa iloaan. Charleyn muuttuminen osaksi perhettä kestää muutaman hikisen päivän, joiden aikana Larkinien ero muuhun maailmaan tulee selväksi - ja vertailun voittajia ovat kirkkaasti Larkinit.

Kirja on ilmeisesti ollut ilmestyessään kriitikkojen haukkuma mutta yleisön rakastama. Larkinien perhettä on helppo arvostella, sillä runsas alkoholin käyttö ja piittaamattomuus tietyistä yhteiskunnan säännöistä saattavat olla joillekin arvostelijoille punainen, vaarallinen vaate. Pahinta lienee kuitenkin ollut 1950-luvun brittiyhteisölle se, etteivät Mamma ja Pappa Larkin ole naimisissa, vaikka heillä on iso lapsilauma. Lisäksi kirjan käsitys parisuhteesta ja uskollisuudesta poikkeaa hieman perinteisestä - Pappa Larkin hurmaa nimittäin naisen kuin naisen, samalla kun Mamma seuraa vierestä ja nauraa ja välillä yllyttää Pappaa. Varsinaiseen uskottomuuteen Pappa ei sorru, mutta jatkuvasti hänellä on peliä johonkin suuntaan. Myös käsitys kauneudesta on kiehtova: Mamma on lihava ja runsas, hänen pyöreytensä kuvaukseen käytetään kirjan alussa paljon aikaa. Silti hän on Papan mielestä maailman haluttavin ja ihanin ja upein, eikä heidän seksuaalista aktiivisuuttaan kirjassa peitellä. Larkinien lomaillessa Ranskassa haukutaan ranskalaiset tytöt mitäänsanomattoman näköisiksi, langanlaihoiksi riukuloiksi: "Kyllä meidän Mariette sentään on jotain, naisellinenhan naisen olla pitää!"

Kaikkein hauskinta oli lukea ruokakuvauksia, jotka vetivät vertoja Viisikoillekin. Larkinit rakastavat tuhtia, täyttävää ruokaa, jota Mamma valmistaa keittiössään. Pappa sen sijaan pitää erityisesti coctaileista, mitä tujumpi sen parempi. Olutta ja viiniäkin kirjassa kuluu, värikkäitä juhlia vietetään ja kukaan ei tunnu olevan koskaan erityisen onneton. Aivan hurjan hyväntuulinen kirja, suosittelen uimarantalukemiseksi tai muuten kesän hömppään. Tv-sarjakin on ilmestynyt dvd:nä. En ole koskaan nähnyt sitä, vaikka uusintojakin on tullut telkkarista. Nyt dvd:nä voisin sen joskus katsoakin, vaikka omat mielikuvat kirjasta ovatkin aika vahvoja.