Ihmisillä on erilaisia tapoja lääkitä itseään silloin, kun on paha olla. Minulla oli lievä sydäntärinä itkun kera sunnuntaina, ja vaikka se oli varoitellut tulostaan jo jonkin aikaa, olen silti nauttinut reiluja annoksia lääkkeitä.

Ensimmäinen lääke oli tuttu ja turvallinen pullo punaviiniä. Toisin sanoen kalsarikännit yksin sunnuntai-iltana. Samaan aikaan nautin myös toisesta parannuskeinosta: soittelin ympäri maata ystävilleni kerjäten lohtua ja tukea päätökselleni.

Maanantaina olikin sitten aika huono olo. Työt eivät edistyneet juurikaan, mutta koska päivä oli osa lääkekuuria, en potenut kovin syvää morkkista laiskuudestani. Sen sijaan aloitin lääkkeen numero kolme annostelun ja ostin itselleni jotain kivaa. Tällä kertaa se sitten oli täydellinen heräteostos: rannekello tarjouskorista. Onhan uusi kelloni vähän kamala halpismalli, mutta siinä on timantteja ja pidän siitä, että minulla on kello eikä vain kännykkä. Tämän ostoksilla itsensä lääkitseminen jatkunee viikonloppuna vielä, tai ainakin lähden kaupungille lauantaina tarjotakseni itselleni mahdollisuuden johonkin kivaan, pieneen ja halpaan hemmotteluun.

Seuraava lääke oli huhkia itsensä kipeäksi uima-altaassa. Vesi on ennenkin pyyhkinyt suruja pois ja auttanut hämmentynyttä mieltä selkiyttämään kuvioita. Se auttoi omalta osaltaan: uskon koko ajan enemmän ja enemmän, että tämä oli oikea ratkaisu, vaikka se ei ollutkaan kivaa toteuttaa.

Tällä hetkellä olo alkaa olla jo kohtalainen. Tänä iltana on tiedossa vielä viimeiset rytmihäiriöt, kun sydäntilanteesta kai pidetään vielä viimeinen loppuneuvottelu, mutta onneksi näihinkin tärinöihin on jo lääkkeet varattu: juoksen pyykkituvan väliä koko illan niin etten ehdi ajatella mahdollista surua ennen huomista, ja huomiseksi on tiedossa kivaa ohjelmaa. Ja suklaata on varmuuden vuoksi jäljellä vielä ainakin puoli levyä.

Toipumisen varmistaa perjantaina ilmestyvä viimeisen Potterin suomennos. Tästä maailmasta pois vievä kirja, pari elokuvaa vuokraamosta ja jotain hyvää ruokaa takaavat loistoviikonlopun, jonka jälkeen olen kuin uusi ihminen ilman näkyviä muutoksia tästä sydänkohtauksesta. Sydäntä suojaavaan tiilimuuriin on vain lisätty pari riviä vahvaa punatiiltä.