Vappu oli juuri niin hyvä kuin odotin. Tapasin ystäviäni ja suurin piirtein uin kuohuviinissä, hankin itselleni kauhean olon täksi päiväksi, mutta aattona ja vappupäivänä oli kyllä hauskaa. Kuten HilpiAgalfiinakin toteaa, vappu on nykyään monille vain sekoitus erilaisia perinteitä, joiden tarkoitus näyttää olevan vain liian vahvan siman juominen. Perinteiden sekoittumisesta ja ajoittaisesta huonosta olosta (ja kuohuviinin yliannostuksesta) huolimatta minulla oli hauskaa. Vapussa sekoittuvat kauniiksi, keväänvihreäksi juhlaksi ylioppilasperinteet (Eric pääsi puheensa kanssa myös maikkarin uutisiin!) ja hyväntuulisen, onnellisen piknikin. Samalla kuitenkin vappu on niitä harvoja juhlia, joiden aikaan saan kuunnella täysillä työväenlauluja ja laulaa niitä kadulla ääneen. Miksi minusta tuntuu, että jos muulloin kuin vappuna virittää työväenlaulun porukassa, niin vaikuttaa friikiltä ja kaverit kaikkoavat? Agit Prop ja kumppanit ovat kuin virallista vappumusiikkia, joka kuuluu tähän juhlaan kuin joululaulut joulukuuhun: niitä ei kuulu laulaa muulloin. En tiedä sitten, miten muut ajattelevat, minusta välillä tuntuu siltä. Minä voisin laulaa niitä muulloinkin, mutta eipä sitä tule tehtyä ilman kontekstia... Ja se taas syntyy vappuna.

Tänään olen siirtynyt ystäväni kodin sohvalta täydellisestä koomasta junalle ja takaisin Jyväskylään. Valmistauduin täydelliseen lepoiltaan hakemalla ruokaa Heseltä ja haaveilin sunnuntaisen Gilmoren tyttöjen jakson katsomisesta. Mutta ei, olin ajastanut videot väärin! Missasin siis sunnuntain jakson, plaah. Lohdutukseksi otin hyllystä viidennen kauden boksin ja katsoin vähän sieltä. Gilmoret sopivat täydellisesti tähän olotilaan.

Kahden päivän juhlimisesta tulee minulle aina masennus. Ei mikään vakava, mutta elämä ei vain tunnu miltään. Se on nimenomaan krabbeen ja morkkikseen liittyvä oire, mutta joka kerta yhtä kurja. Huomiseen mennessä pitää saada itsensä kokoon, sillä on viimein kovasti valmistelemani ainejärjestöjen ja laitoksen yhteinen Työelämäpäivä. Olen nähnyt sen päivän eteen paljon vaivaa, toivottavasti kaikki sujuu.