Jostain syystä minulla on aina iso kynnys tuotokseni lähettämisestä muille sähköpostilla. Erityisesti tarkoitan nyt näitä hetkiä niin kuin äsken, kun lähetin taas luettavaa graduani ohjaavalle professorille. Sähköpostin lähetä-napin painaminen kouraisee aina hiukan vatsanpohjasta. En tiedä miksi juuri lähettäminen on niin erityisen jännittävää, olenhan tehnyt sitä jo niin monta kertaa. Siitä huolimatta huomasin taas kerran lykkääväni epämiellyttävää tekemistä ja siirtäväni luvun lähettämistä professorille. Ja ihan turhaan tuhlasin siinä aikaa, olisi pitänyt vaan lähettää aiemmin eikä hannata, niin hän olisi voinut myös nopeammin lähettää palautetta. Nyt palaute tulee vasta aikaisintaan tämän kuun puolivälissä, ja sitten tuleekin kiire korjausten tekemisellä. Toisaalta siihen asti en voi kuin kirjoittaa johdantoa ja taustalukua ja odottaa. Johdanto on lähes valmis ja taustaluku aika pitkälle mietittynä, joten tulossa on siis kevyempiä aikoja. Yritän olla viikonloppuna ahkera, niin että jos ensi viikolla on ylimääräistä aikaa, voisin alkaa lukea museologian tulevaan tenttiin. Ja yksi päivä menee vielä porukoitteni luona, kun pitää käydä skannaamassa pari kirjettä. Kai sen voisi tehdä jossain täälläkin, mutta äiti ja isä ilahtuisivat jos kävisin kotona tekemässä sen. Toisaalta en haluaisi sotkea heitä tähän hommaan enää yhtää enempää, joten voi olla että pyydän vaiks Markukselta tai Jussilta apua, he varmasti molemmat osaavat käyttää skannereita jossain päin yliopistoa.

Oli kiva ilta eilen, oltiin Sohwilla ja Haltiattaressa. Oli kivaa nähdä ihmisiä loman jälkeen.