Olen paininut isohkon kysymyksen kanssa pari viime päivää. Ajattelin ensin, etten kirjoita näin tyhmästä jutusta tänne, mutta kitit kanssa, antaa mennä vaan.

Sain yksiötarjouksen KOASilta. Viimeiset puolitoista vuottahan olen siis asunut pienessä soluasunnossa, joka sijaitsee ihan eri suunnassa kuin muu elämä ja on ankea kuin mikä. Se on kuitenkin huippuhalpa asunto ja tulen hyvin toimeen kämppikseni kanssa, vaikka välillä ikävöinkin omaa vessaa. Viime syksynä hankin kuitenkin hyvän polkupyörän nimenomaan sitä silmällä pitäen, että pysyn lähiössäni ja sopeudun ankeuteen ja välimatkoihin.

Nyt minulle tarjottiin 30 neliön yksiötä loistavalta paikalta. Onnenpotku, sanoo moni, sillä sijainti on loistava ja talo on KOASin uusimpia kohteita, rakennettu 2004. Ongelma on vain köyhyyteni ja rahoituksen epävarmuus. Jos (tai yritän uskoa että kun) saan tiedon seuraavasta apurahasta toukokuussa, on tämä ongelma ratkaistu. Mutta entä jos en saa apurahaa? Yksiön vuokra on 200 euroa enemmän kuin nykyisessä asunnossani, eikä minulla siis ole mitään hajua, millä sen maksaisin kesäkuussa. Apurahani loppuu jokatapauksessa kesän aikana, mutta pienempi vuokra olisi helpompi saada kokoon pesulavuoroilla, tietenkin.

Olin suunnitellut asuvani syksyyn asti solussani, säästäväni rahaa apurahastani ja lyhentäväni isoa opintolainaani (sen korot alkavat tehdä jo kipeää). Opintolaina on itse asiassa se asia, joka saa minut epäröimään ja kovasti yksiön vastaan ottamista, vaikka ihmiset ympärillä kehottavat tarttumaan asuntotarjoukseen. Haluaisin jo päästä eroon siitä lainapainajaisesta.

Vaikka KOAS-yksiö on kallis, se on kuitenkin halvempi kuin vapailla markkinoilla. Siksi tuntuu tuhlaukselta lykätä yksiöhaaveet syksyyn ja muuttaa sitten kalliimpaan asuntoon.

Vaihtoehtoja on siis ottaa riski ja muuttaa yksiöön, parantaa elämänlaatua kertaheitolla ison askeleen ja huolehtia rahan loppumisesta sitten myöhemmin. Tai sitten jäädä soluuni (kesällä se on helpompi kestää, kun pyörällä pääsee helposti joka paikkaan) ja säästää rahaa syksyyn ja etsiä sitten joku unelma-asunto.

Olen aivan sekaisin. Tuntuu, että valitsen miten vain, valitsen väärin. Toisaalta asian voi kääntää: valitsen miten vain, valitsen oikein.

Alkaa olla jo päänsärkyä tästä pohtimisesta. Valintojen tekeminen on vaikeaa (en turhaan ole vaaka)! Nyt olen kallistunut siihen, etten ehkä vuokraa yksiötä, mutta olen lykännyt lopullista päätöksentekoa perjantaihin, jolloin käyn katsomassa tarjottua yksiötä. Jos se on unelmahyvä, niin ehkä vielä otan sen, mutta jos se on "vain vähän sinne päin" mitä kodiltani haluan, niin antaa olla sitten. Toisaalta pitää myös odottaa vastausta kyselyyni, miten jatko-opiskelu vaikuttaa asumisoikeuteeni KOASilla.

Silti: hyvää Kalevalan päivää kaikille!