Käyhän se näinkin, tämä tutkimussuunnitelman tekeminen. Tai siis nimenomaan ei se käy näin.

Uskomatonta aaltoliikettä tämä minun työtehoni. Olen yrittänyt olla ahkera ja syyskuussa olen saanut jopa jotain aikaan sen tutkimus- ja jatko-opintosuunnitelmani eteen. Mutta eilen oli huonompi päivä, sain vähän aineistollista takapakkia ja jouduin takaisin tutkimuskysymysteni äärelle pohtimaan niiden mielekkyyttä. Ja se teoriaosuus puuttuu vieläkin! Olin kohtalaisen harmissani eilen, joten venytin illan ykkösellä käyntiä sitten aika moneksi. Huh, kotiuduin jo aika ajoissa, toiset jäivät vielä jatkamaan, mutta tämän päivänhän se pilasi. En saa tartuttua mihinkään, ainoa mikä kiinnostaa on Sandman -albumit tuossa vieressä.

Minulla on aikamoinen morkkis. Jos eilen ahdisti, niin pitikö lisätä ahdistusta pilaamalla tämänkin päivän työteho? Enkö tosiaan osaa ratkoa ongelmiani mitenkään muuten kuin juomalla useita tuoppeja olutta? Ja montako ongelmaa eilen itse asiassa ratkesi? Niinpä, ei yhtään, joten itse asiassa juomisesta ei ollut mitään hyötyä... Rahat vain meni. Tänään on toinen illanvietto, jossa minulla on läsnäolopakko, mutta siellä olen kiltisti ja tulen ajoissa kotiin, torstaina on saatava jotain aikaankin.

Toisaalta voi olla, että tekee ihan aidosti oikein hyvää pitää välipäivä siitä tutkimussuunnitelmasta. Se alkaa ahdistaa vähän liikaa, siis ne ongelmapaikat. Huomenna palaan sen äärelle taas, tänään voin ihan hyvin tehdä kotitöitä (ja lukea, ihanaa!) Ehkä vaikeudet ratkeavat paremmin, jos niille antaa tilaa purkautua, eikä ahdistele koko ajan.

Ja ehkäpä paras ratkaisu kaikkeen hankaluuteen on kuitenkin ruoka. Olen luvannut leipoa jotain tämän illan tilaisuuteen, ja esimerkiksi Marien pestomuffinssit kuulostavat just sopivilta. Herkuista paranee myös henkinen olotila!