Kirjan lukemisesta on kulunut yli viikko, enkä ole vieläkään kirjoittanut siitä kirjapäiväkirjaani. Huolestuttavaa. Enemmän kuin omista kiireistäni, kyse on tällä kertaa kirjan ikävyydestä. Irlantilaisen nuoren kirjailijan Cecelia Ahernin esikoisteos P.S. Rakastan sinua (P.S. I love you, 2004) oli ehdottomasti virheostos matkalukemiseksi kioskin pokkarihyllystä. Juuri tällä hetkellä en edes tiedä, missä kyseinen nide sijaitsee, jossain täällä kotona sen piti olla, en ymmärrä mihin se on kadonnut...

Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi hömpästä. Minähän rakastan hömppää! Niin sanottu kevyt kirjallisuus pitää minut liikkeessä ja hengissä! En vain pidä kirjoista, jotka ovat liian naiiveja, liian vaaleanpunaisia ilman ironian tai huumorin häivääkään (no joo, Ahern kyllä yritti vitsailla, mutta ei uponnut minuun) tai jotka tuntuvat koko ajan aliarvioivan lukijaa.

Kirjan päähenkilö, kolmikymppinen Holly on juuri menettänyt rakkaan aviomiehensä Gerryn vakavan sairauden vuoksi. Kirja kertoo Hollyn selviytymisestä, ja Gerryn avusta siinä. Aviomies on nimittäin jättänyt Hollylle kuukausittaisen kirjeen, joissa olevien tehtävien ja viestien avulla Holly pääsee eteenpäin elämässään.

P.S. Rakastan sinua pelastuu täydelliseltä katastrofilta ainoastaan kahdesta syystä: ensimmäinen on se, että lukiessa tuli tunne, että Ahern on saattanut tehdä kenttätöitä. Hänen kuvauksensa läheisensä menettäneen tunnetiloista tuntuvat nimittäin välillä hämmästyttävän aidoilta. Hämmästyttävän siksi, että välillä kirjan teksti on melko muovista keinokuitua. Mutta suru, ihmisten kohtaaminen vaikean surun keskellä ja surusta toipuminen on ajoittain hyvin kuvattu. Se ei tapahdu yhtäkkiä, vaan kulkee aaltoliikkeenä - välillä elämä tuntuu jatkuvan, kunnes suru ja masennus jälleen vievät mukanaan. Toinen syy, miksi olen valmis ehkä jopa joskus katsomaan kirjasta tehdyn elokuvan, on sen lopun juonenkäänteet. Niin, ja ehkä antaisin yhden pisteen myös sille, että on piristävää lukea Irlantiin ja Dubliniin sijoittuvaan romaania, vaikka Ahernin kaupunkikuvaus nyt ei aivan Joycen tasolle ehkä ylläkään. :)

Mutta siis, jos hömppää kaipaatte, niin lukekaa jotakin muuta. Hätätilassa tämäkin menettelee.