Onneksi siskoni ei ollut kotona, kun luin Musta torni -taruston viimeisen osan pahimpia paikkoja. Huusin ääneen EIIII! Itkin, paruin kuin pieni lapsi menettyään jotain rakasta. Ulvoin ääneen. Ja kuitenkin oli pakko lukea, vaikka se sattuikin.

Luin kirjan loppuun junassa, ja paljastamatta liikaa ratkaisevan osan juonesta voin kai liittää tähän Rolandin huudon, joka sai vedet silmiini. (Loikkaa sen yli, jos pelkäät pienintäkin spoilausta.) Ruusujen laulaessa Roland teki sen minkä oli vannonut tekevänsä. Huutaessaan nimiä hän kävi samalla läpi koko elämänsä historian, koko Musta torni -kirjasarjan tarinan.

"...Roland alkoi huutaa ystäviensä ja rakkaittensa ja ka-tovereittensa nimiä. Nuo nimet kuuluivat kirkkaina siinä oudossa ilmassa, aivan kuin ne kaikuisivat ikuisesti:

- Minä tulen Steven Deschainin puolesta, hän oli Gileadista!
- Minä tulen Gabrielle Deschainin puolesta, hän oli Gileadista!
- Minä tulen Cortland Andrusin puolesta, hän oli Gileadista!
- Minä tulen Cuthbert Allgoodin puolesta, hän oli Gileadista!
- Minä tulen Alain Johnsin puolesta, hän oli Gileadista!
- Minä tulen Jamie DeCurryn puolesta, hän oli Gileadista!
- Minä tulen Vannay Viisaan puolesta, hän oli Gileadista!
- Minä tulen kokki Haxin puolesta, hän oli Gileadista!
- Minä tulen David-haukan puolesta, hän oli Gileadista ja taivaalta!
- Minä tulen Susan Delgadon puolesta, hän oli Mejisistä!
- Minä tulen Sheemie Ruizin puolesta, hän oli Mejisistä!
- Minä tulen isä Callahanin puolesta, hän oli Jerusalem's Lotista ja maanteiltä!
- Minä tulen Ted Brautiganin puolesta, hän on Amerikasta!
- Minä tulen Dinky Earnshaw'n puolesta, hän on Amerikasta!
- Minä tulen Talitha-tädin puolesta, hän oli Joenylityspaikasta, ja lasken tänne hänen ristinsä, kuten tehtäväkseni sain!
- Minä tulen Stephen Kingin puolesta, hän on Mainesta!
- Minä tulen soturi Oin puolesta, hän oli Keskimaailmasta!
- Minä tulen Eddie Deanin puolesta, hän oli New Yorkista!
- Minä tulen Susannah Deanin puolesta, hän on New Yorkista!
- Minä tulen Jake Chambersin puolesta, hän oli New Yorkista ja häntä minä kutsun omaksi, oikeaksi pojakseni!
- Minä olen Roland ja olen Gileadista, ja tulen omana itsenäni, avannet minulle ovesi!

Sen jälkeen kuului torven ääni."

Milloin mahdan voida katsoa punaista ruusua ajattelematta Mustaa tornia? Koirani tervehti minua iloissaan pyörien, kun tulin kotiin, mutta minä aloin itkemään, sillä se toi mieleeni Oin ja sen myötä Jake Chambersin. Ja milloin mahdan osata suhtautua kriittisesti tähän sarjaan, pystyä analysoimaan sitä ilman, että liikutun, muistan ruusukentän ja huokaan syvään Rolandin nimeä?