Kolme hyvin tiivistä päivää kirjamessuilla ovat ohitse. Jaloissa tuntuu vieläkin seisominen, enkä ole vielä oikein ehtinyt edes sulatella koko saldoa: hurjan monta oman alan opusta SKS:ltä ihanaan messuhintaan, Koiramäki-kirja, kaksi t-paitaa (joista toinen sponssilahja) ja yksi teemalaukku. Jäiköhän palkasta mitään jäljelle? :)

Koruja myydessä en pysty kiertämään kirjamessuja niin kuin haluaisin. Siksi odotan kevättä ja Jyväskylän kirjamessuja - siellä seikkailen vain ja ainoastaan asiakkaana. Myyntityö vie energian niin, ettei tarjousten etsiminen tungoksessa kiinnosta pätkääkään, eikä haastattelujen kuunteluun ole oikein aikaa. Kävin kuuntelemassa perjantaina Juha Itkosen ja sunnuntaina Mauri Kunnaksen haastattelut. Näin myös Matti Nykäsen aiheuttaman tungoksen sekä myös saman ilmiön Sauli Niinistön haastattelun aikaan. Myin koruja hengästymiseen saakka.

Kaikkein kauneimmillaan kirjamessuhalli oli aamuisin, kun hiukan ennen kymmentä tulin portaiden yläpäähän. Näkymä yli hiljaisen, tyhjän hallin oli jostain syystä minusta todella kaunis. Kirjapinot olivat vielä suoria, esittelijät valmistautuivat päivään ja käytävillä oli tilaa. Hallissa pystyi hengittämään. Kaikki mainokset ja kuvat pääsivät oikeuksiinsa, myöhemmin päivällä ihmismassa peitti ne alleen.



Viimeisen messupäivän iltapäivänä olin jo hiukan hysteerinen, puhuin sekavia ja tirskuin tyhmiä vitsejä asiakkaille. Noloa. Kolmen päivän erikoisin asia tapahtui kuitenkin silloin: Museotäti-Viivi tuli tervehtimään! En ole tavannut ketään blogituttuani tähän asti (paitsi Hilpin sukulaisia kerran :), joten tunne oli kohtalaisen jännä. Kiitos Viivi, se oli todella kivasti ja rohkeasti tehty! Nyt blogeillamme on kasvot.